Arokorppi
Nykymaailmassa Arokorppi:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille ihmisille, yrityksille ja organisaatioille. Ilmestymisestään lähtien Arokorppi on kiinnittänyt yhteiskunnan huomion ja synnyttänyt loputtomia keskusteluja, keskusteluja ja pohdintoja sen tärkeydestä, vaikutuksista ja kehityksestä. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen, sosiaalinen tai kulttuurinen taso, Arokorppi on onnistunut ylittämään rajat ja vakiinnuttanut asemansa keskeisenä vertailukohtana nykyään. Tästä syystä on tärkeää analysoida ja käsitellä syvällisesti ja yksityiskohtaisesti kaikkia Arokorppi:een liittyviä näkökohtia, jotta voimme paremmin ymmärtää sen vaikutusta ja merkitystä jokapäiväisessä elämässämme.
| Arokorppi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Varikset Corvidaee |
| Suku: | Varikset Corvus |
| Laji: | ruficollis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Arokorppi (Corvus ruficollis), myös pronssikorpiksi kutsuttu[2], on korppia muistuttava varislintu.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 50 cm ja paino 500-830 g. Korppia 10 % pienempi arokorppi on musta kuten korppi mutta ruumiinrakenteeltaan enemmän varismainen. Nokka ei ole niin jykevä kuin korpilla, pyrstö on lyhyempi sekä siivet ja keltaiset koivet ovat pidemmät kuin korpilla. Niskassa näkyy oikeassa valaistuksessa pronssinruskea värisävy. Sukupuolet ovat samanvärisiä, koiras on hiukan kookkaampi. Nuori lintu muistuttaa vanhaa höyhenpuvultaan. Äänet ovat varismaisia.[3]
Esiintyminen
Laaja esiintymisalue ulottuu Pohjois-Afrikan länsireunasta Koillis-Afrikkaan, Lähi-itään ja Arabian niemimaalle, Pakistaniin ja Transkaspiaan. Pesii myös Kap Verden saarilla.[3] Lajin kanta on elinvoimainen.[1] Sitä ei ole tavattu Suomessa. Laji on pääasiassa paikkalintu, mutta osa Keski-Aasian pohjoisimmista populaatioista muuttaa etelämmäs talven tullessa, ja nuoret yksilöt vaeltelevat syksyisin.[3]
Elinympäristö
Elää aavikoilla ja aroilla. Pohjois-Afrikassa erittäinkin Artemisia-tyypisillä ruoho- ja Zizyphus-tyyppisillä harvapuustoisilla aavikoilla, idässä taatelipalmuja ja tamariskia kasvavilla avomailla. Kap Verdellä laji asuu myös ihmisen seuralaisena.[3]
Lisääntyminen
Pesä on yleensä kohtalaisen matalalla puun latvassa, 1,7–7 m korkealla. Suosittuja pesäpuita ovat akasiat, atlantinpistaasi (Pistacia atlantica) sekä esimerkiksi Arthrophytum- ja Calligonum-lajien puut. Pesä voi olla myös pensaassa, kalliojyrkänteellä, rakennuksessa, pylväässä jne. Pesä on samantapainen risuista tehty rakennelma kuin korpin pesä, jonka puolisot rakentavat yhdessä. Käyttää usein vanhaa pesäänsä. Naaras munii 1-7 munaa, autiomaassa vain 2-3. Muna painaa keskimäärin 23,6 g. Haudonta-aika on 18-23 päivää, naaras hoitaa pääosan haudonnasta. Poikaset kuoriutuvat usein eriaikaisesti ja ne ovat lentokykyisiä noin 6 viikon ikäisinä.[3]
Ravinto
Kaikkiruokainen. Ruokavalioon kuuluvat niin hyönteiset, liskot, linnunmunat, -poikaset ja aikuiset, pikkunisäkkäät jäniksen kokoisiin saakka, kalat, siemenet, taatelit ja muut hedelmät ja marjat sekä raadot ja ruoantähteet.[3]
Lähteet
- ↑ a b BirdLife International: Corvus ruficollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
- ↑ a b c d e f Perrins, C. M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VIII. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3