Astrahanin kuvernementti

Tässä artikkelissa tutkimme Astrahanin kuvernementti:tä perusteellisesti ja käsittelemme tähän aiheeseen liittyviä eri näkökohtia. Analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen merkitystä nykyään ja sen kehitystä ajan myötä. Samoin tarkastelemme Astrahanin kuvernementti:n ympärillä olevia erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia tarjoamalla kattavan ja tasapainoisen näkemyksen. Monitieteisen lähestymistavan avulla käsitellään historiallisia, sosiologisia, taloudellisia ja kulttuurisia näkökohtia tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja rikastuttava käsitys Astrahanin kuvernementti:stä. Lisäksi esitellään tapaustutkimuksia, todistuksia ja asiaankuuluvaa dataa, jotka rikastavat tätä tutkimusta. Älä missaa tätä täydellistä Astrahanin kuvernementti-tutkimusta!

Astrahanin kuvernementti
Астраханская губерния
Vaakuna
Vaakuna
Astrahanin kuvernementti Venäjän kartalla vuonna 1914.
Astrahanin kuvernementti Venäjän kartalla vuonna 1914.
Valtio Venäjä Venäjä
Perustettu 1717
Lakkautettu 1928
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Astrahan
Väkiluku (1897) 1 003 542
Kielet venäjä
Kuvernementin kartta

Astrahanin eli Astrakaanin[1] kuvernementti (myös lääni, ven. Астраха́нская губе́рния, Astrahanskaja gubernija) oli hallintoalue Venäjällä vuosina 1717–1928. 1900-luvun alussa sen pinta-ala oli 202 380 neliökilometriä. Asukkaita oli 1 003 500 henkeä (vuonna 1897).[2] Kuvernementin hallinnollinen keskus oli Astrahanin kaupunki.

Astrahanin kuvernementti muodostettiin vuonna 1717 osista Kazanin ja Nižni Novgorodin kuvernementtejä. Vuonna 1719 siihen liitettiin Simbirskin kihlakunta ja vuonna 1739 Saratov. Kuvernementti lakkautettiin ja liitettiin Kaukasian käskynhaltijakuntaan vuonna 1785. Käskynhaltijakunta nimettiin vuonna 1796 uudelleen Astrahanin kuvernementiksi. Vuonna 1802 siitä erotettiin Kaukasian kuvernementti.[3]

1900-luvun alussa Astrahanin kuvernementtiin kuului viisi kihlakuntaa, joiden keskuspaikkoina toimivat Astrahan, Jenotajevsk, Krasnyi Jar, Tsarjov ja Tšornyi Jar. Lisäksi se käsitti Kalmukkien ja Kirgiisien arot.[4] Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan asukkaista 40,8 % oli venäläisiä, 25,0 % kazakkeja, 13,8 % kalmukkeja, 13,3 % ukrainalaisia ja 5,3 % tataareja[5]. Tärkeimpiä elinkeinoja olivat karjanhoito, puutarhanhoito ja maanviljely, kalastus, suolan tuotanto ja laivaliikenne[6].

Lähteet

  1. ↑ Tietosanakirja, 1. osa, s. 663. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909.
  2. ↑ Novyi entsiklopeditšeski slovar, tom 4, s. 109, 113. Sankt-Peterburg: F.A. Brokgauz, I.A. Jefron, 1911.
  3. ↑ Novyi entsiklopeditšeski slovar, tom 4, s. 108–109. Sankt-Peterburg: F.A. Brokgauz, I.A. Jefron, 1911.
  4. ↑ Novyi entsiklopeditšeski slovar, tom 4, s. 109. Sankt-Peterburg: F.A. Brokgauz, I.A. Jefron, 1911.
  5. ↑ Demoskop Weekly demoscope.ru. Viitattu 24.12.2011. (venäjäksi)
  6. ↑ Novyi entsiklopeditšeski slovar, tom 4, s. 115–118. Sankt-Peterburg: F.A. Brokgauz, I.A. Jefron, 1911.

Aiheesta muualla