Nykyään Samaran kuvernementti:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Yhä useammat ihmiset etsivät tietoa Samaran kuvernementti:stä ja sen vaikutuksista eri alueilla. Politiikasta teknologiaan Samaran kuvernementti on osoittautunut määrääväksi tekijäksi, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tämä artikkeli pyrkii analysoimaan ja syventämään Samaran kuvernementti:n merkitystä ja laajuutta sekä sen vaikutusta elämäämme. Näitä linjoja pitkin tutkimme Samaran kuvernementti:n eri puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Samaran kuvernementti Самарская губерния |
|
---|---|
![]() |
|
![]() Vaakuna |
|
![]() Kuvernementin kartta (joskus vuosina 1890–1907). |
|
Hallinto | |
– hallinnollinen keskus | Samara |
Pinta-ala (136 713,5 neliövirstaa (1897)) | 155 588 km² |
Väkiluku (1897) | 860 021 |
Samaran kuvernementti (ven. Сама́рская губе́рния, Samarskaja gubernija) oli Venäjän keisarikunnan kuvernementti vuosina 1851–1928. Se sijaitsi Volgan itäpuolella ja sitä reunustivat pohjoisessa Kazanin kuvernementti, lännessä Simbirskin ja Saratovin kuvernementit, etelässä Astrahanin kuvernementti ja idässä Ufan ja Orenburgin kuvernementit ja Uralin alue.
Kuvernementin pinta-ala oli noin 155 588 km² ja vuonna 1897 siellä oli 860 021 asukasta. Alueen pääkaupunki oli Samara (89 999 as.). Kuvernementti oli jaettu seitsemään kihlakuntaan, jotka oli nimetty kihlakuntakaupunkiensa mukaan: Bugulma, Buguruslan, Busuluk, Nikolajevsk (myöhempi Pugatšov), Novouzensk, Samara ja Stavropol (myöhempi Togliatti). [1]
Kielellis-etniseltä jakaumaltaan kuvernemetti oli vuonna 1897 vahvasti ei-venäläinen. Suurinta kieliryhmää edustivat uzbekit (59,0 %) ja tadžikit (26,8 %). Venäläisiä oli vain 1,5 % kuvernementin väestöstä.[2]