Nykymaailmassa Backus–Naur-muoto on tärkeä rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, sosiaalinen tai työelämä, Backus–Naur-muoto:stä on tullut olennainen aihe, joka ansaitsee analysoinnin ja keskustelun. Yhteiskunnan kehittyessä Backus–Naur-muoto on avaintekijä, joka vaikuttaa päätöksiimme, mielipiteisiin ja elämäntyyliin. Siksi on tärkeää syventyä Backus–Naur-muoto:n kattamiin eri näkökohtiin ja ymmärtää sen vaikutukset ja laajuus jokapäiväisessä elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Backus–Naur-muoto:n tärkeyttä ja sitä, kuinka siitä on tullut niin monia ihmisiä kiinnostava aihe nykyään.
Backus–Naur-muoto (BNF, Backus–Naur form) on metakieli, jota käytetään ilmaisemaan kontekstiriippumattomia kielioppeja.[1] BNF on nimetty sen kehittäneiden John Backuksen ja Peter Naurin mukaan.[2] Kieltä oli aluksi kutsuttu myös nimellä "Backus Normal Form" mutta nimi muutettiin Naurin mukaan seurauksena Donald Knuthin kirjeestä Communications of the ACM:lle (1964).[3] Knuthin mukaan Backus–Naur form nimi:[4]
Backus–Naur-muotoa käytetään usein ohjelmointikielien, tiedostomuotojen ja protokollien kielioppien esitysmuotona.[5] Sitä käytetään myös esittämään osia luonnollisten kielten kieliopeista. Useimmat ohjelmointikielien oppikirjoista dokumentoivat kielen BNF-muodossa. Joillain muunnelmilla on omat kielioppinsa.
Extended BNF (EBNF) on kielen laajennettu muoto.[1] EBNF-muodosta on julkaistu ISO-standardi ISO/IEC 14977:1996.[6] BNF-muodolla on ongelmia mikäli metasymbolit < > | ::=
esiintyvät määriteltävässä kielessä.[7] Niklaus Wirth ehdotti EBNF-muotoa Communications of the ACM -lehdessä vuonna 1977.[8]
Augmented Backus–Naur (ABNF) -muodosta on IETF:n määrittelyt RFC 5234 (korvaa RFC 4234) ja sen päivitetty versio RFC 7405