Belgian Kongo

Nykyään Belgian Kongo on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnan eri sektoreilla. Sen vaikutus on havaittavissa muun muassa henkilökohtaisella, taloudellisella, poliittisella, kulttuurisella ja teknologisella alueella. Belgian Kongo on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja tutkijoiden huomion sekä yksilöiden, jotka haluavat paremmin ymmärtää sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Kautta historian Belgian Kongo on kokenut muutoksia ja muutoksia, jotka ovat herättäneet keskustelua ja pohdintaa sen merkityksestä ja laajuudesta. Tässä artikkelissa tutkimme Belgian Kongo:n vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla.

Belgian Kongo
Congo belge (ranskaksi)
Belgisch-Kongo (hollanniksi)
1908–1960
lippu vaakuna


Belgian Kongon sijainti.

Valtiomuoto Belgian siirtomaa (monarkia)
Kuningas Leopold II (1908–1909)
Albert I (1909–1934)
Leopold III (1934–1951)
Baudouin I (1951–1960)
Pääkaupunki Boma (1908–1926)
Léopoldville (1926–1960)
Pinta-ala
– yhteensä 2 344 858 km² 
Väkiluku (1960) 16 610 000
– väestötiheys 7,1 / km²
Historia
– perustettiin 15. marraskuuta 1908
– itsenäisyys 30. kesäkuuta 1960
– yhdistyi heinä-elokuu 1960
Viralliset kielet ranska, flaami
Valuutta Belgian Kongon frangi
Tunnuslause Travail et Progrès
Edeltäjä Kongon vapaavaltio
Seuraaja  Kongon demokraattinen tasavalta

Belgian Kongo oli nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueella vuosina 1908–1960 sijainnut Belgian siirtomaa. Siirtomaa syntyi, kun Belgia otti haltuunsa Kongon vapaavaltion, joka oli ollut kuningas Leopold II:n henkilökohtaista omaisuutta. Belgian Kongo itsenäistyi 30. kesäkuuta 1960 nimellä Kongo, joskin yleiseen käyttöön yleistyi tarkentava nimitys ”Kongo (Léopoldville)”. Syynä tähän oli Ranskan Kongon itsenäistyminen samana vuonna, myös sen valittua nimekseen Kongon.[1]

Historia

Leopold II luopui omistuksestaan Kongon vapaavaltioon, kun tieto hänen hallintonsa julmuudesta levisi halki Euroopan.[2] Kongon vapaavaltio liitettiin emämaahansa 18. marraskuuta 1908. Kongoon määrättiin kenraalikuvernööri hoitamaan siirtomaan asioita, ja Brysseliin perustettiin siirtomaaministeriö.[3]

Kongon olot paranivat Belgian otettua sen hallintaansa. Siirtomaahallinto ei pyrkinyt ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia. Poliittinen valta ja virkakoneisto pysyivät täysin valkoisten käsissä aina 1950-luvun lopulle saakka. Kongolaisten koulutus oli lähetyssaarnaajien käsissä ja rajoittui yleensä alakouluopetukseen. Opintoja saattoi jatkaa, jos tähtäsi pappisuralle, mutta vasta vuonna 1954 ensimmäinen kongolainen pääsi muuhun korkeakouluun kuin opiskelemaan papiksi.[3][4]

Kaivostoiminta

Belgian Kongossa oli runsaat luonnonvarat, ja sen kaivokset tuottivat Belgialle huomattavasti raaka-aineita.

Vuonna 1915 Kongosta löydettiin uraania, minkä vuoksi maahan perustettiin yksi maailman ensimmäisistä uraanikaivoksista. Toisen maailmansodan aikana Belgian Kongo oli tärkeä uraanin toimittaja Yhdysvalloille.[5] Sieltä kaivettua uraania käytettiin myös atomipommin keksimiseen johtaneessa Manhattan-projektissa ja Hiroshimaan pudotetussa pommissa.[6][7]

Kongon kenraalikuvernöörit

Belgian Kongoa hallitsi kaikkiaan kymmenen emämaan edustajaa tittelillä kenraalikuvernööri (ransk. Gouverneur général).[8]

  1. Théophile Wahis (1908–1912)
  2. Félix Fuchs (1912–1916)
  3. Eugène Henry (1916–1921)
  4. Maurice Lippens (1921–1923)
  5. Martin Rutten (1923–1927)
  6. Auguste Tilkens (1927–1934)
  7. Pierre Ryckmans (1934–1946)
  8. Eugène Jungers (1946–1951)
  9. Léon Pétillon (1951–1958)
  10. Henri Cornelis (1958–1960)

Lähteet

  1. ↑ A tale of two Congos Beyond the headlines. Arkistoitu 30.10.2016. Viitattu 31.10.2016.
  2. ↑ Democratic Republic of Congo profile - Timeline BBC News. Viitattu 31.10.2016.
  3. ↑ a b Jan Briffaerts: When Congo Wants To Go To School – Educational Organisation In The Belgian Congo (1908-1958) Rozenberg quarterly. Viitattu 31.10.2016.
  4. ↑ Jessica Achrberger: Belgian colonial education policy Ultimate History Project. Viitattu 31.10.2016.
  5. ↑ Belgian Congo Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.10.2016.
  6. ↑ In Congo, silence surrounds forgotten mine that fueled first atom bombs Al Jazeera. Viitattu 31.10.2016.
  7. ↑ Tracing the Congolese mine that fuelled Hiroshima The Telegraph. 2013. Viitattu 31.10.2016.
  8. ↑ Gouverneurs du Congo congoposte. Arkistoitu 4.6.2009. Viitattu 31.10.2016. (ranskaksi)

Aiheesta muualla