Nykymaailmassa Bettino Craxi on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Olipa kyseessä ajankohtainen aihe, näkyvä henkilö, historiallinen tapahtuma tai mikä tahansa muu tärkeä alue, Bettino Craxi on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Tämä huomio johtuu osittain Bettino Craxi:n merkityksestä ihmisten jokapäiväisessä elämässä sekä sen vaikutuksista eri aloilla, kuten politiikassa, kulttuurissa, tekniikassa tai taloudessa. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan tarkemmin Bettino Craxi:n merkitystä ja tärkeyttä sekä tarjoamaan yksityiskohtaisen analyysin sen vaikutuksista tämän päivän yhteiskuntaan.
Bettino Craxi | |
---|---|
![]() |
|
Italian pääministeri | |
Presidentti |
Sandro Pertini Francesco Cossiga |
Varapääministeri | Arnaldo Forlani |
Edeltäjä | Amintore Fanfani |
Seuraaja | Amintore Fanfani |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. helmikuuta 1934 Milano |
Kuollut | 19. tammikuuta 2000 (65 vuotta) Hammamet, Tunisia |
Tiedot | |
Puolue | Italian sosialistinen puolue |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Benedetto "Bettino" Craxi ⓘ (ohje) (24. helmikuuta 1934 Milano, Italia – 19. tammikuuta 2000 Hammamet, Tunisia[1]) oli italialainen poliitikko. Hän toimi sosialistisen puolueen Partito Socialista Italiano (PSI), johtajana vuosina 1976–1993 ja Italian pääministerinä 1983–1987[2].
Craxi liittyi sosialistiseen nuorisoliikkeeseen myöhäisessä teini-iässä. Vuonna 1957 hänet valittiin PSI:n keskuskomitean jäseneksi.[3] Craxi nousi Italian sosialistipuolueen johtoon puoluesihteeriksi 42-vuotiaana vuonna 1976 ja sai puolueen etääntymään entisistä liittolaisista Italian kommunisteista.[4]. Hän muun muassa korvasi puoluelipun sirpin ja vasaran ruusulla[5]. Craxi pyrki myös yhdistämään hajanaista puoluetta ja muutti sen sosiaali- ja talouspoliittisia linjauksia maltillisempaan suuntaan.[3] Hän nousi Amintore Fanfanin jälkeen[6] vuonna 1983 Italian pääministeriksi ja pysyi tehtävässä neljä vuotta[2]. Hän hyväksyi amerikkalaisten risteilyohjusten sijoittamisen Sisiliaan, millä hän suututti kommunistit[5].
Fanfanista tuli Craxin jälkeen vuonna 1987 uudestaan pääministeri.[6] Craxi toimi Euroopan parlamentin jäsenenä Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmässä vuosina 1989–1992.[7]
Korruptioon liittyvät syytökset johtivat Craxin eroon puolueen johdosta vuonna 1993. Vankeusrangaistuksen välttääkseen hän pakeni toukokuussa 1994 Tunisiaan, ja hänet tuomittiin sekaantumisesta laittomaan puoluerahoitukseen poissaolevana 20 vuoden vankeuteen.[2] Hän kuoli 65-vuotiaana Tunisiassa sydänkohtaukseen[5].