Borovoi

Nykyään Borovoi on aihe, joka on saanut suuren merkityksen yhteiskunnassa. Johtuipa sen vaikutuksesta talouteen, teknologiaan, kulttuuriin tai politiikkaan, Borovoi:stä on tullut avainkappale nykyisessä dynamiikassa. Sen vaikutus on havaittavissa kaikilla alueilla, mikä synnyttää keskusteluja, kiistoja, edistysaskeleita ja merkittäviä muutoksia. Tästä syystä on välttämätöntä analysoida perusteellisesti kaikki Borovoi:een liittyvät näkökohdat, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja vaikutukset nykymaailmassa. Siksi tässä artikkelissa perehdymme Borovoi:n tutkimukseen tutkimalla sen eri puolia ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan.

Tämä artikkeli käsittelee Karjalan Borovoita. Komin Borovoista on eri artikkeli.
Borovoi
Боровой
vaakuna
vaakuna

Borovoi

Koordinaatit: 64°37′N, 32°14′E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kalevalan piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 3 146 km²
Väkiluku (2024) 1 306
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Borovoin maalaiskunta Kalevalan kansallisen piirin kartalla, Ala-Kuittijärven ja Nuokkijärven välissä.

Borovoi (ven. Борово́й) on taajama ja maalaiskunta Karjalan tasavallan Kalevalan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Tširkkakemijoen länsirannalla 141 kilometriä piirin keskuksesta Uhtuasta kaakkoon. Taajama on Kalevalan piirin toiseksi suurin asutuskeskus.[1]

Vuoden 2024 väestönlaskennan mukaan Borovoin kunnassa oli 1 306 asukasta.[2] Borovoin taajama on kunnan ainut asutuskeskus.[3]

Maantiede ja asutus

Borovoin kunnan pinta-ala on 3 146 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu luoteessa Kalevalan piirin Luusalmen ja koillisessa Jyskyjärven, idässä Belomorskin piirin Sosnavitsan ja etelässä Mujejärven piirin Lietmajärven kuntiin sekä lännessä Kostamuksen kaupunkipiirikuntaan[5]. Pinta-alasta valtaosa on metsää ja vesialuetta[6].

Seutu kuuluu Länsi-Karjalan ylänköön[7]. Kunnan alueella virtaavat muun muassa Tširkkakemijoki, Pizma, Lahna, Kama, Lotka ja Ovrija. Suurimmat järvet ovat Nuokkijärvi, Ala-Kuittijärvi, Kenttijärvi, Koivajärvi, Piismajärvi (ven. Pizmajarvi), Melkkijärvi (Melg) ja Puštosjärvi. Kunnassa on useita hyödyntämättömiä mineraaliesiintymiä.[8]

Borovoin taajama on kunnan ainoa asutuskeskus[4]. Entinen Piismalahden (ven. Pizmaguba) kylä Nuokkijärven rannalla on rekisteröity puutarhapalsta-alueeksi[9]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 60 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 17 % karjalaisia, 14 % valkovenäläisiä ja 4 % ukrainalaisia[10].

Historia

Paikkakunta on saanut alkunsa vuonna 1959 perustetusta metsäteollisuuspiiristä. Vuonna 1964 sinne vedettiin rautatie ja samalla taajama sai nimen Borovoi. Vuosina 1969–1991 sillä oli kaupunkimaisen taajaman status.[1]

Liikenne, talous ja palvelut

Borovoin kautta kulkee Kepan ja Kostamuksen välinen maantie, jolta haarautuvat paikallistiet Luusalmelle ja Piismalahteen. Taajamasta on linja-autoyhteydet Uhtualle ja Petroskoihin. Suojärven ja Jyskyjärven välisellä rautatiellä on Borovoin tavara- ja matkustaja-asema. Taajamassa on kaksi huoltoasemaa.[11]

Taajaman tärkein yritys on Jyskyjärven metsätalous[1]. Palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kulttuuri- ja urheilukeskus, kirjasto museoineen, piirisairaala, yleisönpalvelukeskus, posti, pankki, kahvila ja joukko kauppoja. Taajamassa on ortodoksinen kirkko.[12]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 176. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0
  2. ↑ Tšislennost postojannogo naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2024 goda (xlsx) 1.1.2024. Rosstat. Arkistoitu 3.5.2024. Viitattu 13.4.2025. (venäjäksi)
  3. ↑ Zakon Respubliki Karelija "O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija" (vain arkisto) cntd.ru. Arkistoitu 22.2.2020. Viitattu 13.4.2025. (venäjäksi)
  4. ↑ a b Generalnyi plan, s. 3.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 9.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 46.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 10.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 13–15.
  9. ↑ Generalnyi plan, s. 16, 30.
  10. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 20.2.2014. (venäjäksi)
  11. ↑ Generalnyi plan, s. 22–23.
  12. ↑ Generalnyi plan, s. 24–27.

Aiheesta muualla