Bupalos ja Athenis

Nykyään Bupalos ja Athenis on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Bupalos ja Athenis on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että suuren yleisön huomion yhteiskunnallisista vaikutuksistaan ​​arkielämään. Tässä artikkelissa tutkimme Bupalos ja Athenis:n eri puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään, kuinka Bupalos ja Athenis on kehittynyt ajan myötä ja mikä on sen ennuste tulevaisuudessa. Talousvaikutuksestaan ​​populaarikulttuuriin läsnäoloon Bupalos ja Athenis on onnistunut asettamaan itsensä keskustelun ja pohdinnan aiheeksi tänään.

Bupalos ja Athenis
Βούπαλος, Ἄθηνις
Bupalos ja Athenis kuvattuna teoksessa Promptuarii Iconum Insigniorum, Guillaume Rouille, 1553.
Bupalos ja Athenis kuvattuna teoksessa Promptuarii Iconum Insigniorum, Guillaume Rouille, 1553.
Henkilötiedot
Syntynyt500-luku eaa.
Khios
Kuollut400-luku eaa.
Taiteilija
Aktiivisena n. 524–485 eaa.
Ala kuvanveistäjiä
Taidesuuntaus arkaainen kuvanveisto

Bupalos (m.kreik. Βούπαλος, Būpalos tai Boupalos, lat. Bupalus) ja Athenis (m.kreik. Ἄθηνις, Athēnis) olivat kaksi antiikin kreikkalaista kuvanveistäjää, jotka edustivat arkaaisen kauden kuvanveistoa. He olivat kotoisin Khiokselta ja toimivat 500- ja 400-lukujen eaa. taitteessa.[1]

Bupalos ja Athenis olivat veljeksiä ja kuuluivat kuvanveistäjäsukuun. Heidän isänsä nimeksi mainitaan Anthermos, tosin nimestä esiintyy eri lähteissä erilaisia kirjoitusmuotoja, kuten Arkheneus. Plinius vanhempi kertoo, että he tekivät karikatyyrejä runoilija Hipponaksista, mihin runoilija vastasi kitkerillä satiireilla. Tämä ajoittaa veljekset noin vuosiin 524–485 eaa.[1][2]

Bupalos ja Athenis tekivät veistoksensa marmorista. Roomalaisella kaudella keisari Augustus sijoitti veljesten veistoksia temppeleihinsä Roomassa.[1]

Lähteet

  1. a b c Smith, William: ”Bupalus ja Athenis”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.5; Suda, Ἱππῶναξ.