Cephalophus brookei

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Cephalophus brookei:n aihetta ja sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Tämä aihe on herättänyt niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion ja juonittelun alkuperästään sen nykypäivän merkitykseen. Näillä sivuilla tutkimme Cephalophus brookei:n monia puolia sen historiallisista vaikutuksista sen tuleviin vaikutuksiin sekä sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Cephalophus brookei:stä tarjoten kattavan ja kattavan kuvan tästä kiehtovasta ilmiöstä.

 

Cephalophus brookei
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Puikkijat Cephalophinae
Suku: Cephalophus
Laji: brookei
Kaksiosainen nimi

Cephalophus brookei
Thomas, 1903

Synonyymit
  • Cephalophus ogilbyi brookei [1]
Katso myös

  Cephalophus brookei Wikispeciesissä

Cephalophus brookei on Länsi-Afrikassa elävä puikkijoiden alaheimoon kuuluva antilooppilaji. Se luokiteltiin aikaisemmin kierteissarvipuikkijan alalajiksi Cephalophus ogilbyi brookei, mutta on sittemmin erotettu itsenäiseksi lajiksi.[2].

Cephalophus brookei muistuttaa hyvin paljon kierteisssarvipuikkijaa, mutta poikkeaa tästä vaaleamman, haalean kullankeltaisen värinsä puolesta. Väritys on selän kohdalla punertavan kullanvärinen. Selässä kulkee 27-67 millimetriä leveä musta juova, joka on kuitenkin hartioiden edestä epämääräinen ja ohenee takamusta kohden. Pää ja siinä oleva töyhtö ovat punertavan kullanväriset. Vatsapuoli on vaaleankeltainen. Jalat ovat muun ruumiin väriset paitsi etujalkojen sisäosista, jossa on valkoista karvoitusta. Kaulan karvoitus on hyvin ohutta. Nuoret yksilöt ovat hyvin kirjavia.[3]

Cephalophus brookein kallo ei ole myöskään otsan kohdalta yhtä paksu kuin kierteissarvipuikkijan. Silmien alapuolella olevat kuopat ovat pienet. Yläleuka on matala ja nenä suhteellisen pitkä.[3]

Cephalophus brookei elää luonnonvaraisena Sierra Leonessa, Liberiassa sekä Norsunluurannikon ja Ghanan länsiosissa[2] Voltajoen länsipuolella. Se suosii kosteita alankometsiä.[4] Cephalophus brookei luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi ja sen lukumäärä on edelleen laskussa bushmeat-metsästyksen ja elinympäristöjen häviämisen takia.[1] Lajin kokonaiskanta arvioitiin vuonna 1999 noin 500 yksilön suuruiseksi. Sitä elää kohtalaisen yleisenä enää muutamilla alueilla kuten Sapon kansallispuistossa ja muutamalla muulla Itä-Liberian metsäalueella sekä Taïn kansallispuistossa Norsunluurannikolla.[4] Cephalophus brookei kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen II.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d IUCN SSC Antelope Specialist Group: Cephalophus ogilbyi ssp. brookei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Cephalophus brookei Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b Colin Groves,Peter Grubb: Ungulate Taxonomy, s. 272. Johns Hopkins University Press, 2011. ISBN 978-1-4214-0093-8 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  4. ↑ a b Cephalophus ogilbyi (Ogilby's Duiker) IUCN. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)