Charles Joseph Bonaparte

Nykymaailmassa Charles Joseph Bonaparte:stä on tullut ajankohtainen aihe, josta on tulossa yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Syntymisestään lähtien se on herättänyt laajaa keskustelua ja kiistaa, mikä on herättänyt monien ihmisten kiinnostusta ja uteliaisuutta. Charles Joseph Bonaparte on onnistunut vangitsemaan yhteiskunnan eri sektoreiden huomion joko arkielämän vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Charles Joseph Bonaparte:n eri puolia, analysoimme sen merkitystä, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykyään. Lisäksi tarkastelemme Charles Joseph Bonaparte:n ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia tarjoamalla laajan ja objektiivisen näkemyksen tästä jännittävästä aiheesta.

Charles Joseph Bonaparte
Yhdysvaltain 46. oikeusministeri
Presidentti Theodore Roosevelt
Edeltäjä William Henry Moody
Seuraaja George W. Wickersham
Yhdysvaltain 37. laivastoministeri
Presidentti Theodore Roosevelt
Edeltäjä Paul Morton
Seuraaja Victor H. Metcalf
Henkilötiedot
Syntynyt6. kesäkuuta 1851
Baltimore, Maryland, Yhdysvallat
Kuollut28. kesäkuuta 1921 (70 vuotta)
Baltimoren piirikunta, Maryland, Yhdysvallat
Puoliso Ellen Channing Day
Tiedot
Puolue republikaanit
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Charles Joseph Bonaparte (9. kesäkuuta 1851 Baltimore28. kesäkuuta 1921 Baltimore) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja lakimies, joka toimi uransa aikana Yhdysvaltain oikeusministerinä. Hän oli Jérôme Bonaparten, keisari Napoleon I:n veljen, pojanpoika.[1]

Bonaparte valmistui Harvardista lakimieheksi vuonna 1872. Vuonna 1905 presidentti Roosevelt nimitti hänet laivastoministeriksi. Seuraavana vuonna Roosevelt nimitti hänet maan oikeusministeriksi. Oikeusministerinä Bonaparte perusti FBI:n ja oli merkittävässä roolissa, kun vuonna 1911 American Tobacco Company hajotettiin kartellioikeudenkäyntien jälkeen.[1]

Lähteet

  1. a b "Bonaparte, Charles Joseph." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.

Aiheesta muualla