Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Curt Olsson, joka on herättänyt suurta kiinnostusta tänään. Curt Olsson on aihe, joka vaikuttaa kaikenikäisiin ja -taustaisiin ihmisiin, koska sen merkitys ylittää kulttuuriset ja maantieteelliset esteet. On tärkeää ymmärtää Curt Olsson:n merkitys nykyisessä yhteiskunnassamme ja kuinka se voi vaikuttaa elämämme eri puoliin. Tämän artikkelin aikana tutkimme Curt Olsson:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia tavoitteenaan tarjota täydellinen ja objektiivinen analyysi tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Curt Olof Olsson (28. syyskuuta 1919 Helsinki – 22. lokakuuta 2014 Helsinki[1]) oli suomenruotsalainen oikeustieteilijä. Hän oli korkeimman oikeuden presidentti vuosina 1975–1989.[2]
Olsson valmistui ylioppilaaksi Nya svenska samskolanista vuonna 1937. Lakitieteen kandidaatiksi Olsson valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1944 ja lisensiaatiksi vuonna 1948. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1950.[2][3]
Olsson toimi Svenska handelshögskolanin kauppaoikeuden professorina 1952–1970, saman korkeakoulun rehtorina vuosina 1958–1966 ja kauppaoikeuden dosenttina Helsingin yliopistossa 1953–1958.[4] Vuonna 1970 hänet nimitettiin Korkeimman oikeuden jäseneksi. Olsson toimi Finlands lag -teoksen toimitusneuvoston jäsenenä 1969–1986. Hän oli Pohjoismaisten lakimieskokousten Suomen paikallisjohtokunnan jäsen vuosina 1972–1981 ja toimi sen puheenjohtajana 1981–1990.[2] Korkeimman oikeuden presidenttinä (1975–1989) hän toteutti uudistuksen, jolla tuomioistuimesta tuli ennakkopäätöstuomioistuin. Hän julkaisi kirjallisuutta muun muassa yhtiöoikeudesta.[5]
Olsson oli näkyvimpiä ja etevimpiä siviili- ja kauppaoikeuden tutkijoita, ja hänen yhdessä Gunnar Palmgrenin kanssa kirjoittamaansa kirjasta Kauppaoikeutta liikemiehille käytettiin vuosikymmenien ajan kurssikirjana monissa yliopistoissa. Tutkijana hän liittyi läheisesti niin sanottuun skandinaaviseen realismiin,[2] ja hänen tuotannolleen oli ominaista todellisten taloudellisten voimasuhteiden ymmärtäminen ja huomioon ottaminen. Tämän on sanottu näkyneen myös hänen tuomarintoiminnassaan, kun myös korkein oikeus joutui ratkaisuissaan arvioimaan oikeusjärjestyksen ulkopuolisia ilmiöitä, sellaisia kuin 1970-luvun öljykriisit.
Eläkkeelle jäätyään hän julkaisi muistelmansa För lag och rätt i rikets tjänst: Minnen 1937–1989 (1999).[2]
Tasavallan presidentti myönsi vuonna 1980 Olssonille Suomen Valkoisen Ruusun suurristin. Vuonna 1984 hänet nimitettiin Uppsalan yliopiston ja Svenska handelshögskolanin kunniatohtoriksi. Olsson kutsuttiin useiden yhdistysten kunniajäseneksi, esimerkiksi Suomen lainopillisen yhdistyksen kunniajäseneksi 1980 ja Ihmisoikeusjuristit ry:n kunniajäseneksi 1985.[2]
Edeltäjä: Antti Hannikainen |
Korkeimman oikeuden presidentti 1975–1989 |
Seuraaja: Olavi Heinonen |