Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti David Hemmings-aihetta, jotta voimme tarjota lukijoillemme kattavan näkemyksen tästä nyky-yhteiskunnassa oleellisesta näkökulmasta. Käsittelemme eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässä tarjotaksemme kattavan näkymän, jonka avulla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja vaikutuksen eri alueilla. Kattavan analyysin avulla pyrimme tarjoamaan rikastuttavan näkökulman, joka lisää tietoa ja pohdiskelua David Hemmings:stä ja kutsuu yleisön syventymään nykypäivän erittäin merkitykselliseen aiheeseen.
David Edward Leslie Hemmings (18. marraskuuta 1941 Guildford, Surrey – 3. joulukuuta 2003 Romania) oli brittiläinen näyttelijä sekä elokuvaohjaaja ja -tuottaja. Hänen läpimurtoroolinsa oli pääosa menevänä muotikuvaajana Michelangelo Antonionin vuoden 1966 elokuvassa Blow-Up – erään suudelman jälkeen.[1]
Hemmings varttui Guildfordissa, jossa hänen isänsä toimi keksikauppiaana. Poika osoitti jo kouluaikoina monipuolista luovaa lahjakkuutta: hän piti 15-vuotiaana taidekoululaisena ensimmäisen taidenäyttelynsä ja oli niin lahjakas poikasopraano, että Benjamin Britten valitsi hänet oopperansa Ruuvikierre (The Turn of the Screw) Venetsiassa tapahtuneen kantaesityksen merkittävään Milesin rooliin vuonna 1954. Hemmings kiersi Ruuvikierre-seurueen mukana kolmisen vuotta, kunnes äänenmurros iski. Hän on mukana myös oopperan levytyksessä[2]. Britten olisi halunnut Hemmingsin lähtevän Firenzeen lauluoppiin, mutta nuori Hemmings muutti 14-vuotiaana asumaan yksin Lontooseen, sai pian ensimmäisen elokuvaroolinsa (The Rainbow Jacket, 1954) ja pääsi taidekouluun opiskelemaan maalausta, jota hän harrasti läpi elämänsä. Hemmings on itse muistellut olleensa mukana yli 40 elokuva- ja tv-tuotannossa ennen läpimurtorooliaan 25-vuotiaana Blow-Upissa.[1] Sen sijaan koulua hän sanoi 10 vuoden iän jälkeen käyneensä yhteensä vain muutamia päiviä.[3]
David Hemmingsin muita 1960-luvun loppupuolen elokuvarooleja olivat Joshua Loganin Kuningas Arthur -aiheinen musikaali Camelot (1967), Tony Richardsonin Ne 600 urhoollista (1968) ja Jane Fondan tunnetuksi tehnyt Roger Vadimin scifielokuva Barbarella (1968).[1] Vuosikymmenen lopulla hän lähti lomamatkalle Seychelleille ja jäi sille tielle pariksi vuodeksi tekemään parikymmentä elokuvaa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[3]
1970-luvulla Hemmingsin suosio näyttelijänä Britanniassa laski, ja hän perusti John Dalyn kanssa elokuvatuotantoyhtiö Hemdalen. Tuottamisen lisäksi Hemmings siirtyi pian Los Angelesiin ja ryhtyi ohjaajaksi elokuvan Running Scared (1972) myötä.[1]
1980-luvulta lähtien David Hemmings työskenteli ohjaajana yhdysvaltalaisissa televisiosarjoissa kuten Aikahyppy, A-Team, Magnum ja Murhasta tuli totta. Hänen viimeiseksi näyttelijäntyökseen tunnetussa elokuvassa jäi Cassiuksen rooli vuoden 2000 spektaakkelissa Gladiaattori.[1][3]
Hemmings sai sydänkohtauksen kuvauspaikalla Romaniassa joulukuun alussa 2003. Hän oli kuollessaan 62-vuotias.[1][4]
David Hemmings oli naimisissa neljästi: ensin Genista Ouvryn kanssa 1960–1967, sitten näyttelijä Gayle Hunnicuttin 1968–1975. Avioliitto Prudence de Casembrootin kanssa kesti parikymmentä vuotta (1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin) huolimatta miehen uskottomuudesta ja pahenevasta alkoholismista. Heillä on neljä lasta. Hemmingsillä on myös tytär ensimmäisestä ja poika toisesta avioliitosta.[5] Hemmingsin neljäs vaimo (2002–2003) oli Lucy Williams.[4][3]