Ekke Hämäläinen

Tässä artikkelissa tutkimme Ekke Hämäläinen:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea, mitä tämä konsepti sisältää. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen Ekke Hämäläinen on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnan eri alueilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Ekke Hämäläinen:n vaikutusta kulttuuriin, tieteeseen, politiikkaan ja moniin muihin jokapäiväisen elämän näkökohtiin. Lisäksi opimme eri näkökulmista ja mielipiteistä, joita Ekke Hämäläinen:stä on olemassa, sekä sen ajan myötä herättämiä kiistoja. Lyhyesti sanottuna tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Ekke Hämäläinen:stä, jonka tarkoituksena on syventää sen ymmärrystä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.

Ekke Hämäläinen
Ekke Hämäläinen vuonna 1957.
Ekke Hämäläinen vuonna 1957.
Henkilötiedot
Koko nimi Martti Einar Eugen Hämäläinen
Syntynyt14. helmikuuta 1922
Mikkeli
Kuollut21. tammikuuta 1981 (58 vuotta)
Florida, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Puoliso Hilkka Kinnunen (1948–1970)
Näyttelijä
Aktiivisena 1945–1976
Merkittävät roolit Toukokuun taika
Kuningas kulkureitten
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Martti Einar Eugen ”Ekke” Hämäläinen (14. helmikuuta 1922 Mikkeli – 21. tammikuuta 1981 Florida, Yhdysvallat) oli suomalainen näyttelijä. Hän loi merkittävän uran Suomen Kansallisteatterissa 1948–1974 sekä lähes neljässäkymmenessä elokuvassa. Hämäläisellä oli urallaan moninaisia filmitehtäviä koreista sankariosista konnavivahteisiin rooleihin. 1960-luvulta lähtien hän näytteli lukuisissa televisiotuotannoissa.

Ura

Hämäläisen syntyi Mikkelissä 1922 kauppias Juho Hämäläisen perheeseen. Hänen vanhempi sisarensa oli näyttelijä Aune Häme. Hämäläinen opiskeli Suomen Teatterikoulussa vuodet 1944–1946, minkä jälkeen hänellä oli vuoden pituisia kiinnityksiä Porin Teatteriin ja Helsingin Kansanteatteriin. Vuonna 1948 Hämäläinen siirtyi Suomen Kansallisteatteriin, jossa hän loi merkittävän uran sairauseläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1974 saakka. Hämäläinen tunnettiin temperamentikkaana, mutta toisaalta lahjakkaana ja muuntautumiskykyisenä näyttelijänä, joka omaksui hyvin stanislavskilaisen näyttelemismetodin. Hänen merkittäviä roolitehtäviään olivat muun muassa Simeoni kappaleessa Seitsemän veljestä, Chopin näytelmässä Kesä Nohantissa ja Dudard Sarvikuonossa.

Hämäläinen nähtiin myös lähes 40 elokuvassa vuosina 1945–1976. Hänen ensimmäinen filmiroolinsa oli koulupoika Paul elokuvassa Suomisen Olli yllättää (1945). Muutaman sivuroolin jälkeen hän teki ensimmäisen miespääosansa romanttisessa komediassa Toukokuun taika (1948). Kriitikot arvioivat hänet lupaavaksi tulokkaaksi, vaikka roolisuoritusta pidettiin hieman pingottuneena. Vuonna 1949 Hämäläinen oli kunnianhimoinen tuomari Kovalinna komediassa Sinut minä tahdon (1949) sekä kevytmielinen taiteilija Bertil Carénius epookkidraamassa Jossain on railo (1949). Hänen elokuvaosistaan merkittävin oli päärooli elokuvassa Kuningas kulkureitten (1953), jolla yritettiin jatkaa vuoden 1941 Kulkurin valssin menestystä, mutta heikoin tuloksin. Hämäläisen tulkitsemia rikollisrooleja oli muun muassa salakavala ”tohtori” Muura elokuvassa Kuollut mies kummittelee (1952).

Vuodesta 1954 Hämäläinen esiintyi valkokankaalla sivuosissa. Hän oli mukana muun muassa Edvin Laineen elokuvissa Tuntematon sotilas (1955) sekä Täällä Pohjantähden alla (1968), jossa Hämäläinen esitti tuomari Carl Wallenia. Hänet nähtiin usein myös lankonsa Ville Salmisen ohjaamissa elokuvissa. Hämäläinen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1969. Hänen uransa päättyi pieneen sivuosaan suomalais-neuvostoliittolaisessa elokuvassa Luottamus (1976).

Yksityiselämä

Hämäläinen oli 22 vuotta naimisissa näyttelijä-laulaja Hilkka Kinnusen kanssa, ja heillä on kaksi yhteistä lasta. Hämäläinen sairastui 1960-luvulla hypokondriaan eli luulotautiin. Mielenterveysongelmat heijastuivat avioelämään, ja liitto päättyi eroon 1970-luvulla. Hämäläinen kärsi myös sydämen vajaatoiminnasta.[1] Hän kuoli vaikeaan sairauteen 58-vuotiaana Floridassa 1981. Hänet on haudattu Kansallisteatterin näyttelijöiden yhteishautaan Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[2]

Teatterikiinnitykset

Filmografia

Vuosi Elokuva Rooli
1945 Suomisen Olli yllättää Paul, ”Polle”
Mikä yö! Leo Barring
1947 Särkelä itte Martti Fallsten
1948 Ruusu ja kulkuri Paul Hanneborg
Toukokuun taika muusikko Asko Kari
1949 Sinut minä tahdon tuomari Erkki Kovalinna
Jossain on railo taiteilija Bertil Carénius
1951 Kesäillan valssi luutnantti Carl-Erik Grahn
1952 Tervetuloa aamukahville knallipäinen herra
Silmät hämärässä urheilija
Kuollut mies kummittelee ”tohtori” Timo Muura
1953 Kuningas kulkureitten kreivi Martin von Tandenskiöld
1954 Onnelliset Carl-Erik Grahn
Morsiusseppele Pehr-Erik, ylioppilas
1955 Tuntematon sotilas lääkäri
Säkkijärven polkka Jaakko Perälä
Onni etsii asuntoa 2. etsivä
1956 Tyttö tuli taloon Lillianin kavaljeeri
Vuosi Elokuva Rooli
1956 Evakko pioneeri
1957 Niskavuori taistelee sotilasvirkailija
Herra sotaministeri Ranskan sotilasasiamies
1958 Sven Tuuva luutnantti Weber
Kahden ladun poikki Markku
Autuas eversti Arthur
1959 Kohtalo tekee siirron Reino Petäjämaa
Ei ruumiita makuuhuoneeseen konstaapeli
1960 Molskis, sanoi Eemeli, molskis! Albert
Iloinen Linnanmäki Turpeisen lakimies
1962 Pikku Suorasuu tehtailija Ström
Ihana seikkailu Serignan
1965 Kielletty kirja inkvisitioalituomari / oikeuden syyttäjä
1968 Täällä Pohjantähden alla tuomari Carl Wallen
Rottasota Raunon isä, ministeri Arvo Mäkinen
1971 Kujanjuoksu syyttäjä
1973 Pohjantähti tuomari Carl Wallen
1976 Luottamus Bobrikoffin adjutantti

Lähteet

  • Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa. Helsinki: Otava, 2005.
  • Ekke Hämäläinen Elonetissä.

Viitteet

  1. ↑ Majamaa, Maiju: Operettitähti Hilkka Kinnunen, 90, esitteli ISTV:lle hulppean kulttuurikotinsa – katso video Ilta-Sanomat. 17.10.2015. Sanoma Media. Viitattu 7.4.2020.
  2. ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 6.12.2023.