Ekklesiasterion

Tässä tilaisuudessa haluamme käsitellä aihetta, joka on erittäin tärkeä ja kiinnostava yhteiskunnan eri sektoreita. Ekklesiasterion on aihe, joka on kiinnittänyt monien huomion joko populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai nykypäivän vaikutuksensa vuoksi. Tämän artikkelin aikana tutkimme perusteellisesti Ekklesiasterion:n tärkeyttä ja merkitystä tarjoamalla syvällisen analyysin sen vaikutuksista ja vaikutuksista eri alueilla. Opimme lisää Ekklesiasterion:stä ja sen vaikutuksista eri yhteyksissä, jolloin lukijamme saavat paremman käsityksen tästä aiheesta.

Akragaan ekklesiasterionin rauniot.
Ateenan ekklesian kokoontumispaikka ja puhujankoroke (bēma) Pnyks-kukkulalla.

Ekklesiasterion (m.kreik. ἐκκλησιαστήριον, ekklēsiastērion) oli antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa poliksen eli kaupunkivaltion ekklesian eli kansankokouksen kokouspaikkana toiminut rakennus tai ulkoilmarakennelma.[1][2][3]

Ekklesiasterioneita oli sekä demokraattisesti että oligarkisesti hallituissa kaupungeissa buleuterioneiden eli neuvoston kokouspaikkojen sekä prytaneioneiden ja muiden keskeisten virkamiesten käyttämien rakennusten ohella. Arkkitehtuuriltaan ekklesiasterionit muistuttivat usein monella tapaa kreikkalaisia teattereita, ja monissa kaupungeissa teatteri myös toimi tässä tehtävässä ilman erillistä rakennusta. Ekklesiasterion-nimeä käytettiin erityisesti monissa siirtokunnissa. Ateenassa, jonka ekklesia on lajinsa tunnetuin, samassa tehtävässä käytettiin Pnyks-kukkulaa, jolle rakennettiin tätä varten rakennelmia useassa vaiheessa 400-luvulla eaa., ja 300-luvulta eaa. lähtien Dionysoksen teatteria.[2] Niistä termiä käytetään kuitenkin harvemmin.

Ekklesiasterioneita

Ekklesiasterioneita tunnetaan ainakin seuraavista poliksista:

Lähteet

  1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἐκκλησιαστήριον, τό A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. ↑ a b Ekklesiasterion Brill’s New Pauly. BrillOnline Reference Works. Viitattu 5.11.2018.
  3. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Ekklesiasterion”, Antiikin käsikirja, s. 145. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4