Aihe Elintarvikeväri on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena jo pitkään. Vuosien varrella Elintarvikeväri on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion, ja se on luonut laajan kirjon mielipiteitä ja näkökulmia. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Elintarvikeväri:llä on ollut merkittävä rooli useilla aloilla ja se on vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Elintarvikeväri:n historiaa, vaikutuksia ja tulevia vaikutuksia ja tarjoamme kattavan ja oivaltavan katsauksen tähän ratkaisevaan aiheeseen.
Elintarvikeväri on elintarvikkeiden värin muuttamiseen tarkoitettu aine.[1] Yleensä tavoitteena on parantaa ruoan ulkonäköä. Elintarvikevärin käytöllä voidaan pyrkiä alkuperäisen värin palauttamiseen elintarvikkeelle, jonka väri on muuttunut esimerkiksi jalostuksen tai varastoinnin aikana.[2] Niillä voidaan myös pyrkiä houkuttelevampaan ulkonäköön tai värin antamiseen muutoin värittömälle elintarvikkeelle. Elintarvikevärien käytön edellytyksenä on, ettei niillä johdeta kuluttajaa harhaan. Niitä käyttämällä ei esimerkiksi saa antaa vaikutelmaa, että tuote sisältää sellaisia ainesosia, joita siihen ei tosiasiassa ole lisätty.
Värejä voidaan tehdä keinotekoisesti tai käyttää hyväksi luonnon omia väriaineita kasveista, esimerkiksi punajuuresta tai porkkanasta. Vihreistä lehdistä ja ruohoista voidaan uuttamalla valmistaa klorofylliä (E 140), ja keltaisen värin antavaa kurkumiinia (E 100) saadaan uuttamalla Curcuma longa -kasvin juuresta.[3] Myös ainakin yhdestä hyönteislajista tehdään elintarvikeväriä: kokenillikilpikirva Dactylopius coccus on karmiinin, jonka E-koodi on E 120, raaka-aine.
Elintarvikkeisiin saa lisätä ainoastaan niitä elintarvikevärejä, jotka luetellaan EU:n lainsäädännössä, ja ainoastaan tietyin edellytyksin. Osalle elintarvikeväreistä on määritetty ADI-arvo, joka tarkoittaa päivittäistä hyväksyttävää enimmäissaantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia.[4] Suomessa lisäainevalvonnasta vastaa Ruokavirasto, jossa arvioidaan lisäaineiden saantia ja vastataan riskinarvioinneista. Lisäksi kunnille kuuluu paikallisella tasolla pakkausmerkintöjen ja lisäaineiden oikean käytön valvonta.[5]
Euroopan unionissa elintarvikelisäaineilla on E-luokittelu. Elintarvikevärit kuuluvat elintarvikelisäaineisiin. Yhdysvalloissa FDA luokittelee värit F(ood)-, D(rugs)- ja C(osmetics)-luokkiin tarkoittaen elintarvikkeita, lääkkeitä ja kosmetiikkaa. Näitä yhdistelemällä saadaan yhdeksän luokitusta käyttötarkoitusten mukaan. Eri maiden tai alueiden käytännöt eivät ole yhteneväiset.
Väriaineita luokittelee niiden värilähteen perusteella Colour Index International.