Episkopaalisuus

Nykymaailmassa Episkopaalisuus on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien Episkopaalisuus on synnyttänyt intensiivistä ja intohimoista keskustelua, joka on herättänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja johtanut ajatustenvaihtoon, joka on rikastanut kulttuurista ja sosiaalista panoraamaa. Koska Episkopaalisuus jatkaa resonoimista nyky-yhteiskunnassa, on välttämätöntä tutkia kaikki tähän ilmiöön liittyvät näkökohdat sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Tässä artikkelissa perehdymme Episkopaalisuus:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja tarjoamme panoraamanäkymän ymmärtääksemme paremmin sen vaikutusta elämäämme.

Tämä artikkeli käsittelee seurakunnan hallintomuotoa. Sen mukaan episkopaaliseksi on nimetty myös Anglikaaninen kirkko

Episkopaalisuus on seurakunnallinen järjestäytymismuoto, jossa ylin valta kuuluu korkea-arvoisimmalle piispalle, joka delegoi sitä sitten muille piispoille ja papistolle. Sana tulee kreikan kielen piispaa ja paimenta tarkoittavasta sanasta episkopos.[1]

Yhdysvalloissa kirkkokunnat jaoteltiin tyypillisesti 1800-luvulla ja osin edelleen kongregationaalisiin, presbyteriaanisiin ja episkopaalisiin. Siinä missä kongregationaaliset seurakunnat ovat itsenäisiä ja tyypillisesti pastorijohtoisia, presbyteriaaniset seurakunnat ovat vanhimmisto-/synodijohtoisia ja episkopaaliset seurakunnat siis piispa-/hiippakuntajohtoisia.

Katso myös

Lähteet

  1. Joan Standridge Gray, Joyce C. Tucker: Presbyterian polity for church officers, s. 3. Westminster John Knox Press, 1999. ISBN 9780664500184 Google Books.