Tässä artikkelissa tutkimme ja analysoimme Ernst Ehrnrooth:n vaikutuksia eri yhteyksissä ja laajuuksissa. Ilmestymisestään lähtien Ernst Ehrnrooth on synnyttänyt sarjan keskusteluja ja kiistoja, jotka ovat läpäisseet eri sosiaalisia ja kulttuurisia sfäärejä. Kautta historian Ernst Ehrnrooth on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmisten elämään, heidän ajatuksiinsa ja tekoihinsa. Perehdymme tärkeimpiin näkökohtiin ja tutkimme, kuinka Ernst Ehrnrooth on muokannut ja muuttanut maailmaamme, sekä monia tulkintoja, joita se on synnyttänyt. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan laajan ja monialaisen näkökulman Ernst Ehrnrooth:een, kutsuen lukijaa pohtimaan sen merkitystä ja vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan.
Ernst Ehrnrooth | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 10. heinäkuuta 1871 Nastola |
Kuollut | 7. kesäkuuta 1950 (78 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus |
![]() |
Koulutus ja ura | |
Tutkimusalue | Oikeuslääketiede |
|
Ernst Hjalmar Ehrnrooth (10. heinäkuuta 1871 Nastola – 7. kesäkuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen lääketieteen ja kirurgian tohtori, joka toimi Helsingin yliopiston oikeuslääkeopin ylimääräisenä professorina vuosina 1904–1940 ja virkaatekevänä professorina vuosina 1940–1946.[1][2]
Ehrnrooth toimi Helsingin Kivelän sairaalan ylilääkärinä vuosina 1905–1940.[3][4] Suomen sisällissodan aikana Ehrnrooth toimi valkoisten niin sanotun vihreän pataljoonan ylilääkärinä. Hän osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1899 ja 1904–1905.[2]
Ehrnroothin isä oli Carl Albert Ehrnrooth[5] ja isoisä kenraalimajuri Gustaf Adolf Ehrnrooth[6]. Ehrnroothin puolisot olivat vuodesta 1896 Karin Selin (ero 1927) ja vuodesta 1927 Alli-Sisko Wuorinen (ero 1937).[1][7] Ehrnroothin sisaruksia olivat vuorineuvos Georg Casimir Ehrnrooth, pankinjohtaja Axel Ehrnrooth ja laulaja Aina Mannerheim.[8][9]