Etelänarnikki

Nykyään Etelänarnikki on erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Etelänarnikki:stä keskustellaan yhä useammin eri aloilla, olipa kyse politiikasta, kulttuurista, tieteestä tai tekniikasta. Etelänarnikki on aihe, joka herättää ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja joka epäilemättä aiheuttaa kiistaa. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Etelänarnikki:een ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Etelänarnikki on ollut perustavanlaatuinen rooli maailman muovaamisessa sen synnystä nykyiseen kehitykseen. Näillä sivuilla yritämme syventyä Etelänarnikki:n tärkeimpiin puoliin ja selvittää, kuinka se on vaikuttanut ajattelu- ja toimintatapojeemme.

Etelänarnikki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Arnikit Arnica
Laji: montana
Kaksiosainen nimi

Arnica montana
L.[2]

Katso myös

  Etelänarnikki Wikispeciesissä
  Etelänarnikki Commonsissa

Arnica montana

Etelänarnikki (Arnica montana) on miellyttäväntuoksuinen, monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Keski-Euroopan vuoristoissa 1 000–2 000 metrin korkeudessa. Sitä tavataan satunnaisena viljelykarkulaisena Etelä-Suomen niityillä.[3]

Etelänarnikki kasvaa 30–50 cm:n korkuiseksi ja kukkii kesä–heinäkuussa. Sen juurakko on vaakasuora ja varsi pysty ja karvainen. Lehdet ovat kiinnittyneet kasvin tyveen ruusukkeisesti ja varteen vastakkain. Kukat muodostavat oranssinkeltaisia mykeröitä.[3]

Etelänarnikin kuivatuista tai tuoreista mykeröistä on perinteisesti haudutettu rohdosta, jolla on hoidettu ulkoisesti mustelmia, turvotusta, ruhjevammoja, reuman oireita, hyönteisten pistoja ja palovammoja. Kukkia käytetään myös kosmetiikka- ja likööriteollisuuden raaka-aineena.[3] Kukat sisältävät mm. seskviterpeenilaktoneihin kuuluvia helenaliinia (C15H18O4) ja dihydrohelenaliinia (C15H20O4).

Etelänarnikin tunnistaminen.

Lähteet

  1. ↑ Falniowski, A., Bazos, I., Hodálová, I., Lansdown, R. & Petrova, A.: Arnica montana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.8.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Arnica montana ITIS. Viitattu 14.8.2009.
  3. ↑ a b c Etelänarnikki Yrttitarha. Ammatti-instituutti Iisakin Osaran maaseutuopetusyksikkö. Viitattu 14.8.2009.

Aiheesta muualla