Tässä artikkelissa perehdymme Fernandel:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen alkuperää, sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja sen vaikutuksia eri elämänalueille. Fernandel on ollut mielenkiinnon ja keskustelun aiheena läpi historian, ja se on motivoinut filosofeja, tiedemiehiä, taiteilijoita ja ihmisiä kaikilta elämänaloilta kaivamaan syvemmälle sen merkitystä ja vaikutuksia. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme Fernandel:n tärkeimpiä näkökohtia sen ensimmäisistä ilmenemismuodoista sen nykyiseen läsnäoloon tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä monipuolisesta ja jännittävästä aiheesta.
Fernandel (oik. Fernand Joseph Désiré Contandin, 8. toukokuuta 1903 Marseille – 26. helmikuuta 1971 Pariisi) oli ranskalainen laulaja ja näyttelijä, erityisesti elokuvanäyttelijä ja hän näytteli uransa aikana yli sadassa elokuvassa.[1] Yksi hänen tunnetuimpia hahmojaan oli Giovanni Guareschin kirjoihin perustuva pappi Isä Camillo. Fernandel oli pääosassa yhdessä Gino Cervin kanssa viidessä Isä Camillo -elokuvassa jotka kaikki kuvattiin pienessä italialaisessa Brescellon kaupungissa vuosina 1951–1964.[2]
Valikoitu filmografia
- Vauvatesti (On purge Bébé, 1931)
- Muukalaislegionan sankari (Un de la Légion, 1936)
- Les Rois du sport (1937)
- Kaikkien tyttöjen monni (Ignace, 1937)
- Tanssiaiskortti (Un Carnet de bal, 1937)
- Herra Barnabé (Barnabé, 1938)
- Kosijoitten kerho (Le Club des soupirants, 1941)
- Pétrus (1946)
- L’Armoire volante (1948)
- L’Héroïque Monsieur Boniface (tai Le Sympathique Monsieur Boniface, 1949)
- Casimir (1950)
- Uniformes et grandes manoeuvres (1950)
- Meurtres (1950)
- Boniface somnambule (1950)
- Topaze (1951)
- Sadan murhan majatalo (L’Auberge rouge, 1951)
- Kohtalon leikkikalu (Adhémar ou le jouet de la fatalité, 1951)
- Kielletty hedelmä (Le Fruit défendu, 1952)
- Isä Camillon kylä (Don Camillo, 1952)
- Naisten parturi (Coiffeur pour dames, 1952)
- Leipurin naimahuolet (Le Boulanger de Valorgue, 1952)
- Isä Camillo ja hänen laumansa (Le Retour de Don Camillo, 1953)
- Yhteiskunnan vihollinen n:o 1 (L’Ennemi public No 1, 1953)
- Ali Baba ja 40 rosvoa (Ali-Baba et les 40 voleurs, 1954)
- Pikku pyhimys harhateillä (Mam'zelle Nitouche, 1954)
- Isä Camillon paluu (Don Camillo e l’onorevole Peppone, 1955)
- Don Juan - lemmen ja säilän sankari (Don Juan, 1956)
- Mies sadetakissa (L’Homme à l’imperméable, 1956)
- Kiusausten kaupunki (Le Chômeur de Clochemerle, 1957)
- Sénéchal le Magnifique (1957)
- Keittiössä syntynyt (La Loi c’est la loi, 1958)
- La Vache et le prisonnier (Piukka pako, 1959)
- Setäni on kiipelissä (Le Grand Chef, 1959)
- Le Caïd (1960)
- Crésus (1960)
- Cocagne (1961)
- Viimeinen tuomio (Il Giudizio universale, 1961)
- Dynamiitti Jack (Dynamite Jack, 1961)
- Don Camillo näkee punaista (Don Camillo monsignore... ma non troppo, 1961)
- Il Cambio della guardia (tai Avanti la musica, 1962)
- Paholainen ja 10 käskyä (Le Diable et les dix commandements, 1962)
- Vaimoni mies (Cuisine au beurre, 1963)
- L’Âge ingrat (1964)
- La Bourse et la vie (1965)
- Le Voyage du père (1966)
Lähde: [3]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Taiteenala | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|