Forma urbis Romae

Tässä artikkelissa tutkimme Forma urbis Romae:n kiehtovaa maailmaa, joka on jättänyt jälkensä historiaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Forma urbis Romae on ollut vuosien ajan keskustelujen, tutkimusten ja tulkinnan kohteena, mikä on herättänyt uteliaisuutta ja kiinnostusta sen universumiin uppoutuneissa. Ajan rajat ylittävän merkityksellisyyden vuoksi Forma urbis Romae on edelleen keskustelun ja pohdinnan aihe tänään. Tämän artikkelin kautta perehdymme Forma urbis Romae:n eri näkökohtiin ja analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä eri alueilla.

Pala Forma urbis Romaeta. Kuvassa näkyy Pompeiuksen teatterin pohjakaava.

Forma urbis Romae oli suurikokoinen marmorista tehty keisariajan Rooman kaupungin kartta. Sen arvellaan olleen 18 metriä leveä ja 13 metriä korkea, ja se oli tehty 150 marmorilaatalle. Se kuvaa Roomaa keisari Septimus Severuksen aikana.[1] Se valmistui ehkä vuosina 203–211 tai vuosina 205–208. Se sijaitsi keisari Vespasianuksen rakennuttaman Rauhan temppelin seinällä.

Forma urbis Romae oli aikoinaan tällä seinällä.

Kartan mittakaava oli arviolta 1:240, joten se oli riittävän suuri kuvaamaan lähes jokaisen temppelin, kylpylän tai insulan pohjakaavan. Siinä oli mainittu julkisten rakennusten, katujen ja yksityistalojen nimet. Tekijät merkitsivät siihen portaikot ja pylväät. Se kuvasi Roomaa niin, että ilmansuunnista etelä oli ylhäällä.

Kartta tuhoutui vähitellen keskiajalla, jolloin myös Rauhan temppeli raunioitui. Vuonna 1562[1] nuori taiteilija Giovanni Antonio Dosio löysi Forma urbis Romaen jäännökset Santi Cosma e Damianon kirkon luota. Löytäjä lahjoitti jäännökset humanisti Torquato Contille. Häneltä ne päätyivät kardinaali Alessandro Farneselle. Löydetyt jäänteet eivät kiinnostaneet tuolloin juuri lainkaan.

Vähitellen löydön merkittävyys ymmärrettiin. Renessanssiajan oppineet löysivät ja tunnistivat 250 palaa käyttämällä olemassolevia maamerkkejä kuten Colosseumia. Työ löytöjen parissa jatkui 1900-luvulla.

Nykyään Forma urbis Romaen jäännöksiä pidetään arvokkaana dokumenttina. Siitä arvioidaan säilyneen noin kymmenesosan. Noin tuhannesta palasta koostuvan kartan säilytyspaikkana on Museo dell'Ara Pacis.

Kartasta löydettiin puuttunut pala vuonna 2014 Palazzo Maffei Marescottin luota.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c

Aiheesta muualla