Fosforipentasulfidi

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Fosforipentasulfidi, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Fosforipentasulfidi on aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion sen merkityksellisyyden ja vaikutuksensa vuoksi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Kautta historian Fosforipentasulfidi on ollut tutkimuksen, analyysin ja keskustelun aiheena, mikä on synnyttänyt paljon erilaisia ​​näkökulmia ja näkökulmia. Tässä mielessä tämän artikkelin tavoitteena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys Fosforipentasulfidi:stä, jotta lukijalle voidaan tarjota syvällinen ja tarkka käsitys tästä aiheesta.

Fosforipentasulfidi
Tunnisteet
CAS-numero 1314-80-3
PubChem CID 14817
Ominaisuudet
Molekyylikaava P4S10
Moolimassa 444,58
Ulkomuoto Harmahtavankeltainen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 288 °C[2]
Kiehumispiste 514 °C[1]
Tiheys 2,09 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Fosforipentasulfidi eli difosforipentasulfidi eli tetrafosforidekasulfidi (P4S10) on fosforin ja rikin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä käytetään orgaanisessa synteeseissä sekä malmien rikastamisessa ja voiteluaineiden valmistuksessa.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa fosforipentasulfidi on kellertävää tai vihertävää kiteistä ainetta. Rakenteeltaan yhdiste muistuttaa fosforipentoksidin rakennetta. Yhdiste liukenee hyvin hiilidisulfidiin, mutta hydrolysoituu hitaasti kylmän ja nopeasti lämpimän veden vaikutuksesta. Hydrolyysissä muodostuu neutraaleissa olosuhteissa fosforihappoa ja vetysulfidia. Jos vesi on hapanta, muodostuu hydrolyysin tuotteina tiofosfaatteja ja sulfideja. Fosforipentasulfidi reagoi useiden orgaanisten yhdisteiden kanssa muodostaen niiden rikkijohdannaisia.[1][2][3][4][5]

P4S10 + 16 H2O → 4 H3PO4 + 10 H2S

Valmistus ja käyttö

Fosforipentasulfidia valmistetaan kuumentamalla rikin ja fosforin seosta reaktorissa, jonka lämpötila on 280–515 °C. Reaktorissa on valmiina pieni määrä sulaa fosforipentasulfidia. Yhdiste puhdistetaan tislaamalla alennetussa paineessa ja jäähdytetään ja jauhetaan. Hidas jäähdytys johtaa hyvin kiteiseen fosforipentasulfidiin, kun taas nopea jäähdytys aikaansaa reaktiivisempaa tuotetta.[3][4][5]

Fosforipentasulfidi on kaupallisesti tärkein fosforin sulfideista. Yhdistettä käytetään orgaanisissa synteeseissä valmistamaan amideista tioamideja, aldehydeistä tioaldehydejä, ketoneista tioketoneja, alkoholeista ja fenoleista ditiofosfaattiestereitä. Ditiofosfaattiesterit ovat usein käytettyjä voiteluaineissa. Fosforipentasulfidia käytetään myös hyönteismyrkkyjen kuten parationin ja malationin valmistuksessa ja kresoliin liuotettua fosforipentasulfidia käytetään malmien vaahdotusaineena.[1][2][3][4][5]

Lähteet

  1. ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 164. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b c d N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 507–509. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
  3. ↑ a b c Darrell C. Fee, David R. Gard & Chen-Hsyong Yang: Phosphorus Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 26.7.2014
  4. ↑ a b c Gerhard Bettermann, Werner Krause, Gerhard Riess & Thomas Hofmann: Phosphorus Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 26.7.2014
  5. ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 736–737. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla