Fredrik Sundwall

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Fredrik Sundwall:tä, aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua ajan mittaan. Fredrik Sundwall on perustavanlaatuinen elementti monien ihmisten elämässä, ja sen vaikutus ulottuu eri puolille arkielämästä ammattialalle. Tässä artikkelissa tarkastelemme perusteellisesti Fredrik Sundwall:n eri puolia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Lisäksi tarkastelemme alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja esittelemme konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistavat Fredrik Sundwall:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Valmistaudu uppoutumaan kiehtovaan matkaan Fredrik Sundwall:n maailman läpi!

Fredrik Wilhelm Sundwall (1. joulukuuta 1843 Helsinki – 7. huhtikuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen opettaja, seminaarin johtaja ja valtiopäivämies.[1]

Sundwallin vanhemmat olivat professori Johan Mattias Sundwall ja Johanna Wilhelmina Aejmelaeus. Sundwallin puoliso vuodesta 1876 oli Fanny Augusta Sjöman (k. 1936), antiikintutkija Johannes Sundwall ja jääkärieverstiluutnantti Herman Sundwall olivat heidän poikansa. Fredrik Sundwall valmistui filosofian kandidaatiksi 1868 ja tuli Uudenkaarlepyyn seminaariin uskonnon ja kasvatusopin lehtoriksi 1880. Seminaarin johtajaksi Tammisaareen hän siirtyi 1886. Valtiollisista syistä hänet kuitenkin pakotettiin eroamaan toimestaan 1903, minkä jälkeen hän toimi uskonnon opettajana Helsingissä. Sundwallia pidettiin vakaumuksellisena ja etevänä opettajana. Hän laati useita oppikirjoja, kuten Biblisk historia till folkskolans tjänst (1893), joka suomennettiin ja käännettiin lapin kielelle. Hän myös toimitti aikakauslehteä Tidskrift för folkskolan ja oli kaikkien 1886–1918 pidettyjen kirkolliskokousten jäsen. Hän kuului lisäksi moniin eri komiteoihin ja oli porvarisssäädyssä Uudenkaarlepyyn edustaja valtiopäivillä 1885 ja Tammisaaren edustaja 1891, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.[1][2]

Lähteet

  1. ↑ a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 729. Helsinki: WSOY, 1955.
  2. ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 335–336. Helsinki: Otava, 1921.

Aiheesta muualla