Tämä artikkeli käsittelee aihetta Helena Virkki, joka on erittäin tärkeä ja kiinnostava yhteiskunnan eri alueilla. Helena Virkki on aihe, joka on herättänyt laajaa keskustelua ja herättänyt useiden ihmisten kiinnostuksen vuosien varrella. Tämän artikkelin avulla pyrimme analysoimaan perusteellisesti Helena Virkki:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Samoin tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja laajan ja täydellisen näkemyksen tarjoamiseksi tästä merkittävästä aiheesta. Siksi tämän artikkelin päätavoitteena on tarjota kattava ja päivitetty näkymä Helena Virkki:stä, jotta voidaan edistää pohdintaa ja kriittistä analyysiä tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Helena Virkki | |
---|---|
Kansanedustaja | |
6.4.1945 – 21.7.1948
22.07.1948 – 28.3.1954 |
|
Ryhmä/puolue | Kokoomus |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. helmikuuta 1884 Suursaari |
Kuollut | 4. maaliskuuta 1968 (84 vuotta) Karkkila |
Asuinpaikka | Lapua, Vuoksela |
Ammatti | emäntä |
Arvonimi | talousneuvos |
Puoliso | Teodor Virkki |
|
Helena Virkki, o.s. Talsi, (22. helmikuuta 1884 Suursaari – 4. maaliskuuta 1968 Karkkila) oli suomalainen emäntä ja kokoomuslainen kansanedustaja (1945–1954). Hänelle myönnettiin talousneuvoksen arvonimi 1944.[1]
Virkin vanhemmat olivat kalastaja Anton Talsi ja Maria Ulrika Mattson. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1905 Teodor Virkki. Virkki kävi kansakoulun ja meijerikoulun 1902. Hän oli Humppilan meijerin harjoittelija 1901, meijerikkö ja meijerinhoitaja Lapualla 1902–1905, maatilan emäntä Vuokselassa 1905–1928 ja maanviljelijä 1928–1939. Sotien aikana 1940–1944 hän toimi Suomen Huollon työtupien ja vapaan huoltotyön tarkastajana.[1] Sotien jälkeen hän joutui evakkoon, ja hän asettui asemaan Karkkilaan[2].
Virkki oli kansanedustaja Kymen läänin läntisestä vaalipiiristä 6. huhtikuuta 1945 – 21. heinäkuuta 1948 ja 22. heinäkuuta 1948 – 28. maaliskuuta 1954 sekä myös presidentin valitsijamies 1950 ja 1956.[1]
Virkki oli luottamustoimissa muun muassa Marttaliiton puheenjohtaja ja Pohjoismaisen emäntäliiton puheenjohtaja. Marttaliiton ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi hänet valittiin 1953.[3]
Edeltäjä: Helena Brander |
Marttaliiton puheenjohtaja 1935–1953 |
Seuraaja: Vieno Simonen |