Tässä artikkelissa tutkimme Arvo Pohjannoro:n kiehtovaa historiaa, aihetta, joka on kiinnittänyt lukemattomien ihmisten huomion vuosien varrella. Arvo Pohjannoro on ollut keskustelun, tutkimuksen ja spekuloinnin kohteena, ja sen vaikutus yhteiskuntaan on ollut syvällinen ja kestävä. Varhaisimmista historiallisista tiedoista nykypäivään Arvo Pohjannoro on ollut ratkaisevassa roolissa kulttuurin, politiikan ja tavan muokkaamisessa, miten ymmärrämme ympäröivää maailmaa. Näillä sivuilla perehdymme Arvo Pohjannoro:n rikkaaseen ja monipuoliseen historiaan tutkimalla sen alkuperää, kehitystä ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Frans Arvo Ilmari Pohjannoro (18. marraskuuta 1893 Tampere[1] − 10. lokakuuta 1963 Helsinki[2]) oli suomalainen pappi, poliitikko ja historioitsija.
Arvo Pohjannoron vanhemmat olivat isännöitsijä Frans Fabian Pohjannoro Erikka Heiskanen ja puoliso vuodesta 1919 Hertta Kyllikki Manninen. Pohjannoro tuli ylioppilaaksi 1913 ja vihittiin papiksi 1917. Kolme vuotta myöhemmin hän suoritti pastoraalitutkinnon. Sotilaspappina hän toimi sisällissodassa 1918, jonka jälkeen hän oli myös Viipurin vankileirin koulutusohjaajana. Myöhemmin Pohjannoro toimi Oriveden seurakunnan apulaisena, Virolahden kappalaisena 1924–1931 ja Kerimäen kirkkoherrana 1931–1958. Vuonna 1942 hänelle myönnettiin rovastin arvonimi. Pohjannoro oli Kokoomuksen kansanedustaja Mikkelin läänin vaalipiiristä vuosina 1936–1948. Eduskuntauransa ohella Pohjannoro toimi neljästi valitsijamiehenä presidentinvaaleissa 1937–1950. Hän oli myös Kerimäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja 1935–1950.[1][2][3]