Hepokatit
Nykyään Hepokatit on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Vuosien ajan Hepokatit on ollut alan asiantuntijoiden tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena. Sen merkitys on ylittänyt rajat ja vaikuttanut eri aloihin politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Hepokatit:een analysoimalla sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen kehitystä ajan myötä. Lisäksi tutkimme roolia, joka Hepokatit:llä on nykyään, ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
| Hepokatit | |
|---|---|
 Lehtohepokatti (Tettigonia viridissima) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Suorasiipiset Orthoptera |
| Alalahko: | Ensifera |
| Yläheimo: | Tettigonioidea |
| Heimo: |
Hepokatit Tettigoniidae Krauss, 1902 |
| Alaheimot | |
| Katso myös | |
Hepokatit (Tettigoniidae) on suorasiipisten heimo, johon kuuluu keskikokoisia tai suurehkoja hyppiviä hyönteisiä. Hepokattien heimoon kuuluu yli 6 400 lajia. Hepokatit eivät samankaltaisesta ulkonäöstään huolimatta ole kovin läheistä sukua heinäsirkkojen kanssa, vaan polveutuvat varhaisemmasta yhteisestä kantamuodosta oikeiden sirkkojen kanssa. Käsiteltäessä ne voivat purra varsin kipeästi.
Ulkonäkö
Hepokatit ovat yleensä vihreitä. Lajien tuntosarvet ovat yleensä vartaloa pidemmät, millä perusteella ne on helppoa erottaa heinäsirkoista, joiden tuntosarvet ovat aina lyhyet. Hepokatin pitkät takajalat ovat tavallisesti reiden ja säären muodostamassa kolmiomaisessa asennossa; heinäsirkat taas pitävät takajalkojaan supussa siten, että reisi ja sääri ovat tiukasti yhdessä. Monet hepokattilajit muistuttavat ulkonäöltään kasvien lehtiä.
Voimakkailla takaraajoillaan hepokatit voivat tehdä pitkiä hyppyjä. Myös hyppylihasten kiinnittymiseltään hepokatit poikkeavat heinäsirkoista.
Hepokateilla on sekä lennin- että peitinsiivet.
Levinneisyys
Hepokatit ovat levinneet laajalle maapallolla. Eniten niitä löytyy tropiikista, mutta myös lauhkealta vyöhykkeeltä voi tavata joitain lajeja.
Lisääntyminen
Hepokattinaaraiden takaruumiin kärjessä on tavallisesti suurikokoinen munanasetin. Naaraat munivat yleensä kasvien varsien ja lehtien sisälle tai pinnalle, joskus myös maahan. Hepokatit eivät muni koskaan munakotelon sisään, toisin kuin heinäsirkat.
Nuoret hepokatit ovat siivettömiä, mutta muutoin aikuisten yksilöiden kaltaisia. Hepokatit aikuistuvat luotuaan nahkansa 5–10 kertaa, mihin kuluu aikaa parista viikosta useaan kuukauteen.
Käyttäytyminen
Hepokateista useimmat ovat kokonaan tai osittain yöeläjiä.
Lähes kaikkien lajien koiraat pystyvät ääntelemään hankaamalla oikean etusiiven takareunaa vasemmassa etusiivessä olevaa hammasriviä vasten. Hepokattien ääntely on erittäin korkeaa ja koostuu pääasiassa ultraäänistä. Joidenkin lajien ääntely on kokonaan ihmisten kuuloalueella, toisten kokonaan sen yläpuolella. Eräiden lajien yksilöt pystyvät synkronoimaan laulunsa, joten syntyy huomattavia ”laulukuoroja”.
Ruokavalio
Hepokatit syövät ravinnokseen kasveja tai pieniä eläimiä. Useimmat lajit kumpiakin. Eläimistä hepokatit voivat syödä toisia hyönteisiä, etanoita tai jopa selkärankaisia, kuten pieniä liskoja tai käärmeitä.
Suomessa tavatut lajit
Suomessa tavatut Tettigoniidae -heimon lajit. Paahdehepokatti on luokiteltu vuoden 2019 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi (EN)[1] ja se on myös rauhoitettu Ahvenanmaan maakunnassa 1. marraskuuta 2023 alkaen[2].
- Alaheimo Decticinae
- Decticus verrucivorus – niittyhepokatti
- Metrioptera brachyptera – kanervatöpökatti
- Roeseliana roeselii – heinätöpökatti
- Pholidoptera griseoaptera – pensashepokatti
- Platycleis albopunctata – paahdehepokatti (EN)
- Alaheimo Conocephalinae
- Conocephalus dorsalis – kaislahepokatti
- Conocephalus fuscus – koonihepokatti[3]
- Alaheimo Phaneropterinae
- Phaneroptera falcata – sirppihepokatti[3]
- Leptophyes punctatissima – puistohepokatti[3]
- Alaheimo Tettigoniinae
- Tettigonia cantans – idänhepokatti
- Tettigonia viridissima – lehtohepokatti
- Alaheimo Meconematinae
- Meconema thalassinum – tammihepokatti[3]
Lähteet
- Eläinten maailma, s. 325. Otava, 1977. ISBN 951-1-01065-4
- Lajiluettelo Suomen heinäsirkoista ja hepokateista hepokatti.net. Arkistoitu
- Tettigoniidae
- ITIS: Tettigoniidae (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): ”Suorasiipiset, pihtihäntäiset ja torakat”, Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 362–365. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 19.11.2023.
- ↑ Landskapsförordning (2023:88) om naturvård. Bilaga A – Djur (ruotsiksi) (viitattu 2.3.2024)
- ↑ a b c d Suomeen on lennähtänyt uusia hepokattilajeja. Suomen luonto 4.9.2023 suomenluonto.fi.