Isosiilikäs

Tässä artikkelissa tutkimme Isosiilikäs:tä, aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Ilmestymisestään lähtien Isosiilikäs on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ja herättänyt erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä. Ajan myötä Isosiilikäs on kehittynyt ja siitä on tullut ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tarkastelemme Isosiilikäs:een liittyviä eri näkökulmia ja näkökulmia tavoitteenaan tarjota kattava ja tasapainoinen näkemys tästä aiheesta. Lisäksi analysoimme sen vaikutuksia eri toimialoihin ja miten se on vaikuttanut tapaamme kohtaa ja käsitellä nousevia haasteita.

Isosiilikäs
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Aitosiilikkäät Arctiinae
Suku: Arctia
Laji: caja
Kaksiosainen nimi

Arctia caja
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Isosiilikäs Wikispeciesissä
  Isosiilikäs Commonsissa

Isosiilikäs (Arctia caja) on siilikkäiden heimoon kuuluva kookas yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

Isosiilikästä ei voi ulkonäön perusteella sekoittaa mihinkään muuhun perhoslajiin. Etusiivet ovat pohjaväriltään kermanvalkoiset, ja niissä on laajoja, suklaanruskeita laikkuja. Laikkujen koko ja värisävy vaihtelevat yksilöittäin. Takasiivet ovat räikeän oranssinpunaiset, ja niissä on likimain pyöreitä, mustansinisiä täpliä. Perhosen pää ja keskiruumis ovat suklaanruskeat ja tuuheakarvainen. Niskassa on punainen poikkijuova. Takaruumis on oranssinpunainen, ja siinä on mustia poikkijuovia. Tuntosarvet ovat sulkamaiset. Siipiväli on 49–78 mm.[2][3][4] Lajilla esiintyy myös muutamia kuvioinniltaan tai väritykseltään poikkeavia muotoja[5].

  • ♂
    ♂
  • ♂ △
    ♂ △

Toukka on siilikkäille tyypilliseen tapaan pitkien, kiehkuroittain asettuneiden poltinkarvojen peittämä. Nuorena toukan karvoitus on punaruskeaa. Vanhemmalla toukalla kylkien karvat ovat punaruskeita ja selkäpuolen mustia sekä vaaleita. Selkäpuolen karvat ovat myös paljon kylkien karvoja pitempiä. Täysikasvuisella toukalla on pituutta 70–80 mm, mutta talvehtiva toukka on vain 15–20 mm pitkä.[6]

Levinneisyys ja lentoaika

Isosiilikästä tavataan koko Euroopassa ja Suomessakin Lappia myöten. Levinneisyysalueeseen kuuluu myös Pohjois-Amerikka[7]. Aikuiset perhoset lentävät heinäkuun alusta elokuun alkuun.[8]

Elinympäristö ja elintavat

Isosiilikäs viihtyy kaikenlaisilla avoimilla ja puoliavoimilla paikoilla. Yöaktiivisena perhosena sitä kuitenkin tapaa harvemmin kuin lajin yleisyys antaisi odottaa. Päiväsaikaan siilikkään voi tavata lepäämästä kasvillisuuden joukossa, mutta etusiipien kuviointi kätkee perhosen hyvin. Aikuinen perhonen ei toimivista suuosistaan huolimatta nauti ravintoa vaan elää toukkana keräämänsä energian turvin. Etenkin koiraat lentävät valolle.[6]

Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Naaras munii jopa 600–1000 munaa toukkien ravintokasvien lehtien alapinnoille ja munat kuoriutuvat 10–12 päivän kuluttua. Nuoret toukat viihtyvät pienissä ryhmissä ja ennen talvehtimista ne ovat aktiivisia myös päivällä. Talvehtineet toukat viettävät piilottelevampaa elämää ja liikkuvat lähinnä öisin.[6]

Aikuisen perhosen kirkkaat värit toimivat varoituksena saalistajille, sillä laji on myrkyllinen. Perhosen niskassa sijaitsevien rauhasten tuottamat koliiniesterit toimivat keskushermostossa asetyylikoliinireseptorien salpaajina. Lisäksi perhosen takaruumiista on eristetty hengityselimistöön vaikuttavia yhdisteitä[9]. Muiden siilikkäiden tapaan perhosen keskiruumiissa on kuuloelimet, ja isosiilikkään tiedetään tuottavan ääntä, jos perhonen kuulee lepakoiden päästämiä kaikuluotausääniä. Näiden äänten arvellaan toimivan lepakoille suunnattuna varoituksena perhosen myrkyllisyydestä.[6]

Laji oli aikoinaan keräilijöiden suosiossa ja valikoivalla jalostuksella siitä saatiin tuotettua normaalista poikkeavia värimuotoja ja kuviointeja.[3]

Ravintokasvi

Toukka on polyfagi, joka kelpuuttaa ravinnokseen lähes kaikki kasvit.[6]

Lähteet

  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Isosiilikäs – Arctia caja Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. ↑ a b UK Moths (englanniksi)
  4. ↑ Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
  5. ↑ Pertti Pakkanen: isosiilikäs
  6. ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 412–414
  7. ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
  8. ↑ Perhoswiki
  9. ↑ A Pharmacologically Active Choline Ester and Other Substances in the Garden Tiger Moth, Arctia caja (L.) (englanniksi)

Aiheesta muualla