Tänään astumme kiehtovaan maailmaan, joka antaa meille mahdollisuuden tutkia ja löytää Jalkaväkirykmentti 3 (jatkosota) täysin uudesta näkökulmasta. Jalkaväkirykmentti 3 (jatkosota) on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien huomion ympäri maailmaa joko historiallisen, kulttuurisen tai tieteellisen merkityksensä vuoksi. Tämän artikkelin aikana sukeltamme syvälle Jalkaväkirykmentti 3 (jatkosota):een, tutkimme sen alkuperää, sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Liity kanssamme tälle löytö- ja oppimismatkalle, kun selvitämme mysteerit ja ihmeet, joita Jalkaväkirykmentti 3 (jatkosota) tarjoaa meille.
Jalkaväkirykmentti 3 | |
---|---|
Toiminnassa | 10.6.1941 - 15.1.1942 |
Valtio |
![]() |
Puolustushaarat | Maavoimat |
Aselajit | Jalkaväki |
Lempinimi | sininen rykmentti |
Jalkaväkirykmentti 3 (JR 3) oli Suomen puolustusvoimien 12. divisioonan joukkoyksikkö jatkosodassa, jonka rungon muodostivat välirauhan aikaisen 3. prikaatin varusmiesyksiköt täydennettynä Helsingin sotilasläänin perustamilla reserviläisyksiköillä.[1] JR 3 liitetään osaksi 12. divisioonaa, ja sen sijainti on Miehikkälän alueella.[2]
Rykmentti sai lähes määrävahvuuksien mukaisen varustuksen ns. varusmiesrykmenttinä, joten sen varustus oli pääosin parempi kuin divisioonan muiden rykmenttien.
Rykmentinkomentajina olivat:[3]
JR 3 siirtyy heinäkuun alussa Nuijamaanjärven pohjois- ja itäpuoliseen maastoon, jossa rykmentti oli rintamapalveluksessa.
20.8.1941 rykmentti sai hyökkäyskäskyn. 12. D:n tehtävä on hyökkäämällä päävoimin Suokumaanjärven molemmin puolin suorittaa läpimurto. Rykmentti eteni 22.8 Antrean eteläpuolelle Hannilaan ja edelleen Viipurin-Pietarin välisen radan katkaisuun Kämärässä. Rykmentti oli tässä vaiheessa vajaassa kahdessa vuorokaudessa marssinut noin 90 km.[4] Tässä vaiheessa Porlammin alueella joutui II pataljoonan joukkue saarroksiin, ja alikersantti Eino Mallila omaa puolijoukkuettaan johtaen pääsi saarroksista. Hänet nimettiin tästä toiminnasta Mannerheim-ristin ritariksi. Kämärän alueella käytyjen taistelujen yhteydessä taistelulähetti, korpraali Tauno Savolainen onnistui kukistamaan hänet vangineen venäläispartion, jonka seurauksena hänet nimettiin myös Mannerheim-ristin ritariksi.[5]
Rykmentti valtasi 2.9.1944 Koiviston.[6] Sen jälkeen rykmentti alistettiin 8. divisioonalle majoittuen Koiviston alueelle toimien samalla rannikkovartioinnissa. Syyskuun lopulla 1941 JR 3 marssii vanhan rajan tuntumaan Kuokkala - Kellomäki alueelle. Lokakuun lopulta lähtien rykmentti oli Terijoen alueen rantalohkolla rintamapalveluksessa.[7]
Lokakussa 1941 käynnistyi rykmentin uudelleenjärjestely, jonka yhteydessä vanhimpia ikäluokkia kotiutettiin ja lopuista yhdessä JR 46:n kanssa muodostettiin 3. prikaati 16. tammikuuta 1942. Tässä yhteydessä JR 3 lakkautettiin.[7]