Jouko Tyyri

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Jouko Tyyri, joka on noussut merkittäväksi viime vuosina. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan, tarkastelemme Jouko Tyyri:n eri näkökulmia ja näkökulmia. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään, kuinka Jouko Tyyri on vaikuttanut ympäristöömme ja miten se tulee vaikuttamaan myös tulevaisuudessa. Käsittelemme kriittisesti ja pohdiskelevasti niitä eri puolia, jotka tekevät Jouko Tyyri:stä kiinnostavan ja keskustelun aiheen nykyisessä ympäristössä. Keräämällä ja esittämällä asiaankuuluvia tietoja tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Jouko Tyyri:stä. Liity mukaan tälle kiehtovalle löytö- ja tutkimusmatkalle!

Jouko Tyyri 1960-luvulla.

Jouko Juhani Tyyri (vuoteen 1947 Laine; 8. helmikuuta 1929 Helsinki – 9. toukokuuta 2001 Ponferrada, Espanja) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja poliitikko. Hän oli naimisissa, ja hänellä on yksi poika ja yksi tytär.

Ura

Tyyri pääsi ylioppilaaksi 1949. Hän työskenteli vuodesta 1950 lähtien Savon Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä (myös päätoimittajana 1973–1974), Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä kulttuuritoimittajana ja kolumnistina sekä Yhteishyvä-lehden päätoimittajana. Tyyri oli Yleisradion teatteripalvelun päällikkönä 1972–1973. [1]

Tyyri kuului alkuun Urho Kekkosen "hoviin" mutta käänsi 1970-luvulla tälle selkänsä ja katkoi muutenkin siteensä Kekkosen piireihin. Hänestä tuli Kekkosen kriitikko ja siinä asiassa ladunavaaja.

Tyyri toimi 2. opetusministerinä Teuvo Auran virkamieshallituksessa 1971–1972.

Tyyri kuoli sydänkohtaukseen toukokuussa 2001 ollessaan Espanjassa kävelemässä 400 kilometrin pituista Santiago de Compostelaan johtavaa Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä.

Teoksia

  • Takiaisia: Kokoelma aforismeja. Helsinki: WSOY, 1950.
  • Nokivalkea. Helsinki: WSOY, 1954.
  • Kekkonen, Matti & Tyyri, Jouko: Asiat ja asenteet. Jyväskylä: Gummerus, 1959.
  • Epäilyttävät huvit: Otteita vainotun arjesta. Jyväskylä: Gummerus, 1960.
  • Nuoruuden kritiikki: Kootut aforismisarjat. Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07280-X
  • Kohtaamisia. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29395-4

Lähteet

  1. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 1025. Projekt Runeberg.

Kirjallisuutta

  • Kalemaa, Kalevi: ”Tyyri, Jouko (1929–2001)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 109–110. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  • Tarkka, Pekka: ”Jouko Tyyri 1950-luvulla: Elokuvalla on vaiheikas historia ja kuolematon sielu”, Filmihullu 5/2005.

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jouko Tyyri.
Edeltäjä:
Meeri Kalavainen 		Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri)
1971−1972 		Seuraaja:
Pentti Holappa
Edeltäjä:
Leo Tujunen 		Suomen Kuvalehden päätoimittaja
1973–1974 		Seuraaja:
Mikko Pohtola
Suomen kulttuuriministerit