Juliette Binoche

Tässä artikkelissa aiomme tutkia yksityiskohtaisesti Juliette Binoche:tä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Juliette Binoche on ollut sen alkuperästä nykypäivän merkityksellisyyteen asti keskustelun ja analyysin kohteena useilla eri aloilla. Olipa hänen panoksensa tieteen, politiikan, tekniikan tai taiteen alalla, Juliette Binoche on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan. Seuraavilla riveillä tarkastelemme sen eri puolia ja sitä, kuinka se on muokannut maailmaa, jossa elämme. Lisäksi keskustelemme Juliette Binoche:n vaikutuksista tulevaisuudessa ja kuinka se vaikuttaa tuleviin sukupolviin. Liity kanssamme tälle matkalle ymmärtääksesi paremmin Juliette Binoche:n vaikutusta yhteiskuntaamme.

Juliette Binoche
Binoche Berliinin elo­kuva­juhlilla vuonna 2019
Binoche Berliinin elo­kuva­juhlilla vuonna 2019
Henkilötiedot
Syntynyt9. maaliskuuta 1964
Pariisi, Ranska
Ammatti näyttelijä
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 1983–
Merkittävät roolit Englantilainen potilas
Pieni suklaa­puoti
Palkinnot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Juliette Binoche (s. 9. maaliskuuta 1964 Pariisi) on ranskalainen näyttelijä. 1980-luvulla läpimurtonsa tehnyt näyttelijätär on esiintynyt useiden nimekkäiden ohjaajien elokuvissa[1] ja palkittu muun muassa Oscar-, Bafta- ja César-palkinnoilla.

Varhainen elämä

Binoche syntyi ja kasvoi Pariisissa. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan neljä­vuotias, jolloin hänet lähetettiin sisarensa kanssa sisä­oppi­laitokseen, eikä hän nähnyt vanhempiaan usein. Joulunsa hän vietti tavallisesti puolalaistaustaisen isoäitinsä luona.[2]

Binochen molemmat vanhemmat olivat näyttelijöitä ja teatteri­ohjaajia. Hän varttui luovuuteen kannustavassa ilma­piirissä ja kiinnostui kirjoista ja elo­kuvista varhaisessa vaiheessa. Binoche näytteli koulunsa näytelmissä ja 17-vuotiaana hän toimi Eugène Ionescon näytelmän Kuningas kuolee ohjaajana.[2] Lukion jälkeen Binoche opiskeli näyttelemistä Pariisin konservatoriossa ja Vera Greghin yksityis­oppi­tunneilla.[3]

Ura

1970-luvun lopulla Binoche esiintyi teatterissa ja 1980-luvulla hän alkoi tekemään pieniä rooli­suorituksia televisiossa.[3] Hän teki ensimmäisen läpi­murtonsa 1980-luvun puolivälissä: hänen läpimurtoelokuvikseen on mainittu vuoden 1985 elo­kuvat Rendez-vous[2] ja Je vous salue, Marie[3] sekä seuraava vuonna ilmestynyt Levoton veri.[1] Hänen ensimmäinen englannin­kielinen rooli­suorituksensa Philip Kauf­manin Milan Kunderan romaaniin perustuvassa elo­kuvassa Olemisen sietämätön keveys (1988) johti myös kansain­väliseen arvostukseen,[3] mikä toimi käänne­kohtana hänen urallaan.[2]

Seuraavina vuosi­kymmeninä Binoche nautti menestyksestä.[3] Hän esiintyi Krzysztof Kieślowskin Kolme väriä -sarjan ensimmäisessä osassa Kolme väriä: Sininen, ja sai Ranskan César-palkinnon parhaasta nais­pää­osasta.[4] Hänelle myönnettiin parhaan nais­sivu­osan Oscar ja parhaan nais­sivu­osan Bafta rooli­työstään Anthony Minghellan ohjaamassa elo­kuvassa Englantilainen potilas, jossa hän esitti kanadan­ranskalaista hoitajaa.[3][5] Binoche oli Oscar-ehdokkaana parhaasta nais­pää­osasta myös vuoden 2000 elo­kuvasta Pieni suklaa­puoti,[6] jossa hän oli Johnny Deppin vasta­näyttelijänä.[3] 2000-luvun alussa hän esiintyi elokuvauransa ohella Broad­wayllä näytelmässä Betrayal ja sai Tony-palkinnon ehdokkuuden.[7]

Vuonna 2010 Binochelle myönnettiin parhaan nais­näyttelijän palkinto Cannesin elo­kuva­juhlissa roolistaan Abbas Kiarostamin ohjauksessa Iltapäivä Toscanassa.[8] Hänen esiintymisensä vuoden 2014 elokuvassa Clouds of Sils Maria niitti niin ikään paljon arvostusta.[3] Binoche oli läpi 2010-luvun useasti eri palkintojen ehdokkaana.[9]

Vaikka Binoche on saavuttanut kansainvälistä menestystä, on hän myös ollut läpi uransa kriittinen Hollywoodin elokuvateollisuutta kohtaan. Hän on siksi esiintynyt usein elokuvissa, jotka eivät ole saaneet esimerkiksi Suomessa paljoa huomiota. Elokuvahistorioitsija Peter von Bagh luonnehti Binochen näyttelijäimagoa ”älylliseksi, tuskaisaksi ja haavoittuvaiseksi”.[1]

Yksityiselämä

Binochella on kaksi lasta, vuonna 1993 syntynyt poika ja vuonna 2000 syntynyt tytär, ranskalaisen näyttelijän Benoît Magimelin kanssa.[2]

Filmografia

Pääartikkeli: Juliette Binochen filmografia

Lähteet

  1. ↑ a b c Lehtonen, Veli-Pekka: Sisällämme on tarve mennä naimisiin, sanoo näyttelijä Juliette Binoche: Häntä itseään on kosittu kolme kertaa, mutta liian myöhään Helsingin Sanomat. 13.9.2023. Viitattu 23.9.2023.
  2. ↑ a b c d e Uimonen, Kirpi: Juliette Binoche: ”Oli vaikea hyväksyä sitä, että en sopinut osaan nenän muodon tai silmien värin takia” (vaatii kirjautumisen) Apu. 9.8.2021. Helsinki: A-lehdet Oy. Viitattu 26.10.2021.
  3. ↑ a b c d e f g h Juliette Binoche Ency­clopædia Britannica. Chicago: Ency­clopædia Britannica, Inc. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Three Colors: Blue Lontoo: Institut français du Royaume-Uni. Arkistoitu 26.10.2021. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  5. ↑ 100 BAFTA Moments – Juliette Binoche Wins Her First BAFTA in 1997 25.1.2015. Lontoo: British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Goldstein, Patrick: To Market, to Market to Sell a Film: ’Chocolat,’ a Sweet One for Miramax Chicago Tribune. 22.2.2001. Chicago: Tribune Publishing. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Juliette Binoche. Playbill. Viitattu 23.9.2023.
  8. ↑ Holden, Stephen: On the Road, Packing Querulous Erudition The New York Times. 11.3.2011. Viitattu 15.7.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Juliette Binoche TV Guide. New York. Viitattu 26.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla