Kööpenhaminan kriteerit

Seuraava artikkeli käsittelee Kööpenhaminan kriteerit-ongelmaa, josta on tullut tärkeä viime vuosina. Kööpenhaminan kriteerit on syntymästään lähtien herättänyt suurta kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa, mikä on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua sen merkityksestä ja vaikutuksista eri alueilla. Kööpenhaminan kriteerit on noussut tutkimus- ja keskustelunaiheeksi useilla eri aloilla, olipa kyse muun muassa tieteestä, tekniikasta, historiasta, politiikasta, kulttuurista. Tämän artikkelin aikana analysoidaan Kööpenhaminan kriteerit:een liittyviä eri näkökohtia, jotta saadaan kattava ja laaja näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksista.

Kööpenhaminan kriteerit tarkoittaa Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminan huippukokouksessa vuoden 1993 kesäkuussa asettamia kriteereitä, jotka maan tulee täyttää voidakseen liittyä Euroopan unioniin. Liittyvillä mailla on oltava vakaat hallintoelimet, toimiva markkinatalous, kyky omaksua unionin säännöt sekä toimiva julkishallinto.[1]

Kriteerit

Kriteerit ovat:

  • demokratia, laki, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojaaminen ovat vakaita
  • kauppatalouden pitää olla toimivaa ja vakaata, ja valtion pitää olla valmis käymään kauppaa EU:n kanssa
  • valtion pitää olla valmis noudattamaan jäsenyyden velvoitteita ja EU:n sääntöjä.

Lähteet

Viitteet

  1. Satuli, Heli: EU-perusteos. (2. painos) Helsinki: Eurooppatiedotus, 2020. ISBN 978-952-281-621-4 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)