Kanneluuri

Tässä artikkelissa tutkimme Kanneluuri:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan asti Kanneluuri on ollut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Kautta historian Kanneluuri on ollut ratkaisevassa roolissa ihmisten elämässä, sillä se on vaikuttanut tapaamme ajatella, käyttäytyä ja suhtautua ympäröivään maailmaan. Kattavan ja yksityiskohtaisen analyysin avulla tämä artikkeli pyrkii valaisemaan Kanneluuri:n eri näkökohtia ja tarjoamaan lukijalle täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen tästä nykypäivän tärkeästä aiheesta.

Doorilaisen ja joonialaisen pylvään läpileikkaus, jossa näkyvät kanneluurien erot.

Kanneluuri eli kanneli (< lat. canna, ’ruoko’) on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa ja yleisesti klassista arkkitehtuuria edustavissa rakennuksissa pystyuurre pylvään tai pilarin varressa. Kanneluureja käytettiin antiikin aikana pylväissä korostamaan rakennuksen pystylinjoja.[1][2]

Parthenonin doorilaisten pylväiden kanneluureja.
Lincolnin muistomerkin doorilaisten pylväiden kanneluureja.

Kanneluureja oli satunnaisesti pylväissä jo mykeneläisellä ajalla, mutta ne yleistyivät vasta myöhemmin. Kaikissa kolmessa tärkeimmässä klassisessa pylväsjärjestelmässä pylväät ovat uurretut. Doorilaisessa pylväässä oli 16–20 matalaa uurretta, joita erottivat toisistaan terävät kulmat. Joonialaisessa ja korinttilaisessa pylväässä kanneluureja oli 20–24. Ne olivat kapeampia ja syvempiä kuin doorilaisessa pylväässä, ja niitä erotti toisistaan pieni tasapinta.[1]

Kanneluurit veistettiin vasta pystytettyyn pylvääseen. Esimerkiksi Segestan temppelin,[3] Selinuksen Temppeli G:n[4] ja Stratoksen Zeuksen temppelin[5] jääminen keskeneräiseksi näkyy muun muassa siinä, ettei niiden pylväissä tai säilyneissä pylväänosissa ole kanneluureja.

Lähteet

  1. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Kanneluuri, korinttilainen pylväsjärjestelmä”, Antiikin käsikirja, s. 251, 276. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ↑ Valkeapää, Leena (toim.): Taidehistorian sanasto Jyväskylän yliopisto. Viitattu 4.10.2016.
  3. ↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”SEGESTA Trapani, Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Selinus, Temple G (Building) Perseus. Viitattu 10.6.2019.
  5. ↑ Pakkanen, Jari: The Temple of Zeus at Stratos: New Observations on the Building Design. Arctos. Acta Philologica Fennica, 2004, XXXVIII. vsk, s. 95–122. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla