Nykyään Kappeliseurakunta on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Kappeliseurakunta on noussut merkityksellisemmäksi viime vuosina, koska se vaikuttaa elämäämme. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Kappeliseurakunta on herättänyt kiinnostuksen niin asiantuntijoissa kuin uteliaissakin, ja sen vaikutus näkyy yhä selvemmin jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme täysin Kappeliseurakunta:tä ja kaikkia sen vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaamme.
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kappeliseurakunnaksi kutsutaan Suomessa nykyään emäseurakunnan yhteyteen perustettua aluetta, jonka asioita hoitaa alueelta valittu kappelineuvosto.
Kappeliseurakunnan muodostamisesta voidaan päättää mm. kun emäseurakunnan laajuus ja suuret etäisyydet puoltavat sen perustamista. Myös esimerkiksi kahden seurakunnan yhdistyessä voidaan päättää, että toinen seurakunnista jatkaa kappeliseurakuntana.
Kirkkolainsäädännön mukaan kappeliseurakunnan perustamisesta ja sen ohjesäännöstä päättää kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto, jonka jälkeen päätös on vahvistettava tuomiokapitulissa.
Perustetun kappeliseurakunnan ohjesäännössä on oltava määräykset kappeliseurakunnan nimestä ja seurakunnan alueen rajoista sekä kappelineuvoston kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta.
Kappeliseurakuntaan osoitetaan yleensä oma pappi. Perinteisesti kappeliseurakunnan pappia on kutsuttu kappalaiseksi. Koska kappalainen on virkanimike, kappeliseurakunnassa ei tarvitse välttämättä olla juuri kappalaisen virkaa. Toinen vaihtoehto on osoittaa kappeliseurakuntaan seurakuntapastori.
Kappeliseurakunnan kappalainen tai muu kappeliseurakunnan pappi on kappelineuvoston jäsen virkansa puolesta.
Kappeliseurakunnassa asioita hoitavan kappelineuvoston valitsee kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto kappeliseurakunnan alueella asuvista seurakunnan jäsenistä. Virkansa puolesta neuvostoon kuuluu kappeliseurakunnan kappalainen tai joku muu kappeliseurakunnan pappi.
Emäseurakunnan kirkkoherralla ja kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston keskuudestaan valitsemalla jäsenellä on oikeus osallistua neuvoston kokouksiin, missä hän voi ottaa osaa keskusteluun mutta ei päätöksentekoon.
Kappeliseurakunta saa toimintavaransa emäseurakunnan myöntämistä varoista.
Paitsi nykyisenä kirkkojärjestyksen käsitteenä kappeliseurakuntia on esiintynyt myös aiemmin historiallisena aikana, ja monet nykyisistä kappeliseurakunnista ovat ennen itsenäiseksi seurakunnaksi muodostumistaan ja sitä mahdollisesti seurannutta kappeliseurakunnaksi tulemistaan olleet joko samojen tai eri emäseurakuntien kappeliseurakuntia. Varsinkin kunnallishallinnon perustamisen myötä 1860-luvulta alkaen monet kunniksi muodostuneet kappeliseurakunnat muodostuivat myös itsenäisiksi seurakunniksi joko 1800-luvun loppu- tai 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 1900-luvun lopulla Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa ei ollut enää yhtään kappeliseurakuntaa.[1]
Kun kuntia etenkin 1960-luvulta sitten alettiin yhdistää toisiinsa, tämä johti myös seurakuntien yhdistämisiin, ja osana tätä prosessia kappeliseurakunta kirkon hallinnollisena yksikkönä otettiin uudestaan käyttöön palaten näin vuosisatoja vanhaan perinteeseen.
Paitsi Suomessa käsite kappeliseurakunta on käytössä ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa joko nykyisessä tai historiallisessa merkityksessään.
|
|