Karin Kneissl

Nykyään Karin Kneissl on edelleen erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe yhteiskunnassa. Sen vaikutus on havaittavissa eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa perehdymme Karin Kneissl:n maailmaan ja tutkimme sen merkitystä, kehitystä ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Syvällisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Karin Kneissl:n roolia elämässämme ja kuinka se on muokannut käsityksiämme ja toimintaamme. Alkuperäistään nykytrendeihin Karin Kneissl on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan ja on edelleen keskustelun ja pohdinnan aiheena tänään.

Karin Kneissl
2018
2018
Itävallan ulkoministeri
18. joulukuuta 2017–3. kesäkuuta 2019
Liittokansleri Sebastian Kurz
Edeltäjä Sebastian Kurz
Seuraaja Alexander Schallenberg
Henkilötiedot
Syntynyt18. tammikuuta 1965
Wien
Puoliso Wolfgang Meilinger (2018–2020)
Tiedot
Puolue sitoutumaton
Koulutus juristi
Tutkinnot Wienin yliopisto
Kansallinen hallintokoulu
Aiheesta muualla
www.kkneissl.com

Karin Kneissl (s. 1965) on itävaltalainen entinen poliitikko, joka toimi maansa ulkoministerinä 2017–2019.[1][2]

Elämä ja ura

Kneissl syntyi Wienissä mutta vietti osan lapsuudestaan Jordanian Ammanissa, missä hänen isänsä toimi lentäjänä kuningas Hussein I:n palveluksessa ja osallistui kansallisen lentoyhtiön kehittämiseen.[3][4] Kneissl opiskeli Wienin yliopistossa oikeustiedettä ja arabiaa. Lisäksi hän on opiskellut Jerusalemissa, Ammanissa, Urbinossa ja Yhdysvalloissa Georgetownin yliopistossa sekä Pariisin ENA:ssa.[1]

Vuosina 1990–1998 Kneissl työskenteli Itävallan ulkoministeriön palveluksessa ja toimi diplomaattina useissa eri maissa. Vuonna 1998 hän kertomansa mukaan kyllästyi ministeriön puoluepolitiikkaan, pinnallisuuteen ja nöyristelyyn ja siirtyi vapaaksi journalistiksi, tietokirjailijaksi ja Lähi-idän asiantuntijaksi. Hän luennoi useissa eri oppilaitoksissa ja julkaisi kirjoja, joista erityisesti vuonna 2014 ilmestynyt Mein Naher Osten (‘Minun Lähi-itäni’) herätti huomiota: siinä hän vertasi Theodor Herzlin sionismia natsien Blut und Boden -ideologiaan.[4][5]

Vuonna 2016 Kneissl herätti huomiota Itävallan mediassa kriittisillä kommenteillaan pakolaiskriisin johdosta. Hän väitti turvapaikanhakijoista suuren osan olevan ”elintasopakolaisia” ja ”testosteronin vaikutuksesta” toimivia nuoria miehiä. Oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastaista retoriikkaa viljelevä Itävallan vapauspuolue (FPÖ) kiinnostui Kneisslista ja alkoi kutsua häntä tilaisuuksiinsa. Vuonna 2016 hän vielä kieltäytyi ryhtymästä puolueen presidenttiehdokkaaksi, mutta joulukuussa 2017, kun konservatiivisen Itävallan kansanpuolueen (ÖVP) Sebastian Kurz muodosti ensimmäisen hallituksensa yhdessä FPÖ:n kanssa, Kneisslista tuli FPÖ:n tuella ulkoministeri. Hän ei liittynyt FPÖ:n jäseneksi vaan luonnehtii itseään ”vapaaksi konservatiiviksi”.[5][4][6]

Ulkoministerin toimen myötä Kneisslistä tuli myös ETYJin puheenjohtaja.[1]

Vuonna 2018 Kneissl sai kansainvälistä mediajulkisuutta viettäessään häitä yrittäjä Wolfgang Meilingerin kanssa. Useiden merkittävien poliittisten vaikuttajien ohella häihin ilmestyi vieraaksi Vladimir Putin, joka tanssitti morsianta.[6][7] Putinin vierailu turvatoimineen herätti kohua ja laajaa kritiikkiä[8]. Erityisen kiivaita reaktioita nostatti kuuluisa lehtikuva, jossa Kneissl näyttää olevan polvillaan Putinin edessä; Kneisslin selityksen mukaan kyseessä oli tanssiaisetikettiin kuuluva syvä niiaus.[9] (Avioliitto purkautui kaksi vuotta myöhemmin riitaisissa merkeissä.)[10]

Kun ns. Ibiza-skandaalin johdosta toukokuussa 2019 muut FPÖ:n ministerit jättivät hallituksen, Kneissl jäi vielä vähäksi aikaa ulkoministeriksi valtionvarainministeri Hartwig Lögerin johtamaan ylimenohallitukseen,[11] kunnes ennenaikaisiin vaaleihin saakka maata johtamaan nimitettiin Brigitte Bierleinin virkamieshallitus.[12]

Poliittisen uransa päätyttyä Kneissl muutti maasta, ensin vuonna 2020 Ranskaan ja sieltä vuonna 2022 Libanoniin. Oman kertomansa mukaan hän piti itseään poliittisena pakolaisena, koska oli Itävallassa saanut kokea hyökkäyksiä ja joutunut de facto virkakieltoon. Toukokuussa 2022 hän jätti tehtävänsä venäläisen öljy-yhtiö Rosneftin johtokunnassa.[13] Vuonna 2023 Kneissl muutti edelleen Venäjälle Pietariin, missä hän johtaa GORKI-nimistä ajatuspajaa.[6][2] Marraskuussa 2024 Kneisslin ilmoitettiin ryhtyvän opettamaan Rjazanin valtionyliopistossa.[14]

Lähteet

  1. ↑ a b c Karin Kneissl – Former OSCE Chairperson-in-Office, Austria, 2017 (from 18 December) OSCE. 2017. Viitattu 7.3.2024.
  2. ↑ a b Karin Kneissl, the Austrian ex-minister who moved to Russia BBC News. 7.12.2023. Viitattu 7.3.2024.
  3. ↑ Kofler Renate: Karin Kneissl: Nahost-Expertin mit kontroversen Ansichten Tiroler Tageszeitung Online. 18.12.2017. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  4. ↑ a b c 08 12 2017 um 18:56 von Christian Ultsch: Konservativer Freigeist auf dem Sprung zurück ins Außenamt Die Presse. 8.12.2017. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  5. ↑ a b Karin Kneissl: Nahost-Experten mit Hang zur Kontroverse wird Außenministerin www.kleinezeitung.at. 16.12.2017. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  6. ↑ a b c Putinin osallistuminen Itävallan ulkoministerin häihin herättää arvostelua Yle. 19.8.2018. Viitattu 7.3.2024.
  7. ↑ ORF at/Agenturen red: Putins Blitzbesuch bei Kneissl-Hochzeit news.ORF.at. 18.8.2018. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  8. ↑ 20 08 2018 Um 11:27: Bilder von Kneissl-Knicks vor Putin gingen um die Welt Die Presse. 20.8.2018. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  9. ↑ Wladimir Putin: Österreichs Außenministerin Karin Kneissl verteidigt ihren Knicks Der Spiegel. 25.8.2018. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  10. ↑ red: Gericht sagt, Mann von Ex-Ministerin Kneissl darf heim | Heute.at www.heute.at. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  11. ↑ ORF at/Agenturen red: Angelobt: Löger nun Interimskanzler news.ORF.at. 28.5.2019. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  12. ↑ Itävallan liittokansleriksi ensimmäistä kertaa nainen Yle Uutiset. 30.5.2019. Viitattu 16.3.2025.
  13. ↑ ORF at jkla: Berichte: Kneissl übersiedelte in den Libanon news.ORF.at. 25.8.2022. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)
  14. ↑ Karin Kneissl: Österreichs Ex-Außenministerin wird Dozentin in Russland Der Spiegel. 27.11.2024. Viitattu 16.3.2025. (saksaksi)