Karjalainen kansallinen piirikunta

Tässä artikkelissa Karjalainen kansallinen piirikunta:tä käsitellään globaalista ja avoimesta näkökulmasta, jotta voidaan tarjota kattava näkemys tästä aiheesta. Sen merkitys, seuraukset ja mahdolliset haasteet tällä hetkellä analysoidaan. Samoin tarkastellaan erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia, jotta voidaan tarjota panoraamanäkymä, jonka avulla lukijat ymmärtävät syvällisesti Karjalainen kansallinen piirikunta:n merkityksen eri yhteyksissä. Kattavan analyysin avulla pyrimme osallistumaan tästä aiheesta käytävään keskusteluun ja pohdiskeluun tarkoituksenamme tarjota uusia näkökulmia ja rikastuttaa tietoa Karjalainen kansallinen piirikunta:stä.

Piirikunta on merkitty Kalininin alueen kartalle punaisella. Siniset pisteet esittävät karjalaisten asuttamia kyliä.

Karjalainen kansallinen piirikunta (ven. Карельский национальный округ, Karelski natsionalnyi okrug) oli hallinnollinen alue Neuvostoliiton Kalininin alueella 8.7.1937–25.2.1939.[1]. Piirikunnan pinta-ala oli 5 769 km² ja sen asukasluku noin 170 000, joista noin 95 000 oli karjalaisia.[2]

Piirikunta käsitti tverinkarjalaisten ydinalueen. Siihen kuuluivat Lihoslavlin, Novokarelskin, Rameškin, Maksatihan ja Kozlovon piirit, ja sen keskuksena oli Lihoslavlin kaupunki [2]

On epäselvää, miksi kansallinen piirikunta perustettiin. Todennäköisesti piirikunnan tarkoituksena oli edistää Karjalan autonomisessa sosialistisessa tasavallassa meneillään ollutta suomalaishanketta, johon liittyen suomen kieli korvattiin Neuvostoliiton karjalaisille suunnatulla uudella karjalan kirjakielellä.[3]

Lähteet

  1. ↑ Tverskije karely Rossijsko-Finljandski kulturnyi forum. Arkistoitu 25.1.2008. Viitattu 6.1.2008.
  2. ↑ a b Karelski natsionalnyi okrug Entsiklopeditšeski spravotšnik "Tverskaja oblast". Viitattu 6.1.2008.
  3. ↑ Anttikoski, Esa: Neuvostoliiton kansallisuus- ja kielipolitiikka Tverin Karjalassa 1930-luvulla (Esitelmä Joensuun yliopiston Karjalan, Itä-Euroopan ja Venäjän tutkimuksen tutkijakoulun seminaarissa) oocities.org. 18.4.1997. Viitattu 30.4.2014.