Nykymaailmassa Koiviston sopimus on erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Ajan myötä Koiviston sopimus on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja ammattien huomion ja siitä on tullut toistuva keskustelunaihe yhteiskunnassa. Koiviston sopimus on onnistunut ylittämään esteet ja herättämään suuren yleisön kiinnostuksen joko arkielämään kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai ammatillisen vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Koiviston sopimus:n vaikutusta ja merkitystä analysoimalla sen eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Koiviston sopimus oli Saksan keisari Vilhelm II:n ja Venäjän keisari Nikolai II:n vuonna 1905 solmima henkilökohtainen puolustussopimus.[1][2] Sopimus oli tähdätty Britanniaa vastaan, ja siihen oli tarkoitus saada mukaan muutkin Manner-Euroopan maat.
Sopimus raukesi, kun Saksan ja Venäjän ulkopoliittiset johdot vastustivat sitä. Sanamuoto julkaistiin 1917.[3] Venäjän puolelta sen hylkäsi ulkoministerinä tuolloin ollut Vladimir Lamzdorf, joka tiesi sen vaarantavan suhteita muihin ulkovaltoihin, etenkin Ranskaan[4].
Sopimus solmittiin Koivistonsaaristossa Suomenlahden merialueella 25. heinäkuuta – 26. heinäkuuta 1905. Vilhelm II saapui paikalle Viipurinlahdelta keisarillisella huvipurrellaan Hohenzollernilla ja Nikolai II Standardilla. Sopimusta ei ratifioitu, ja se kaatui sekä Venäjän että Saksan ulkopoliittisen johdon vastustukseen.[5][1]