Kristillinen filosofia

Osa artikkelisarjaa
Länsimaisen filosofian historia
Länsimainen filosofia
Aikakaudet Antiikki Keskiaika Renessanssi Uusi aika Nykyaika Vuosisadat 1500-luku 1600-luku 1700-luku 1800-luku 1900-luku 2000-luku
Katso myös
Uskonto Kristinusko Islam Juutalaisuus Muut Suomalainen
Länsimainen kulttuuri Länsimaat
n k m

Kristillinen filosofia on käsite, johon voidaan sisällyttää kaikki viimeisen kahden vuosituhannen kristillinen ajattelu, joka on pyrkinyt sulauttamaan filosofian käsitteitä ja menetelmiä yhteen kristinuskon opetusten kanssa.

Kristillisen filosofian suhde teologiaan on osittain tulkinnanvarainen. Erottelu filosofian ja teologian välille syntyi yleisesti vasta uuden ajan puolella. Näin tätä varhaisemmat kristityt filosofit olivat sekä teologeja että filosofeja, ja myöhempien filosofien ajattelu voidaan puolestaan katsoa lukeutuvaksi kristilliseen filosofiaan niiltä osin, missä määrin he ovat käsitelleet juuri kristillisiä kysymyksiä tai pyrkineet saattamaan kristinuskoa ja yleisempää filosofista ajattelua yhteen.

Kristinuskon ja filosofian yhteen saattaminen on ongelmallista, koska klassiset filosofit ei aseta minkäänlaisia ennakkoehtoja sille, millaisiin johtopäätöksiin tutkimuksissa tulisi tulla, kun taas uskonnollisilla ajattelijoilla on yleensä aina joko suurempi tai pienempi joukko uskonnollisia oppeja, joiden katsotaan olevan väistämättä tosia. Tämän vuoksi jotkut ovat katsoneet, ettei kukaan voi olla yhtä aikaa sekä todellinen filosofi että jonkun uskonnon todellinen kannattaja. Tältä näkökannalta kaikki yritykset ajattelutapojen yhteensaattamiseksi on tuomittu epäonnistumaan.

Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että tällainen ajattelutapojen synteesi on mahdollinen. Yksi tapa on käyttää filosofisia argumentteja uskonnollisten periaatteiden todistamisessa. Tätä kutsutaan apologetiikaksi, ja se on monien uskontojen, kuten juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin, kirjallisen perinteen yleisesti käyttämä tekniikka. Toinen tapa synteesin muodostamiseksi on pitäytyä ottamasta kantaa mihinkään uskonnolliseen kysymykseen, ellei ole ensin päätynyt niihin myös filosofisella analyysillä. Tätä eivät uskonnon kannattajat kuitenkaan yleisesti pidä uskonnon todellisena harjoittamisena.

Kolmas tapa on filosofisen analyysin soveltaminen omaan uskoon kysymällä esimerkiksi:

• Mikä on Jumalan luonne? Mistä tiedetään, että Jumala on olemassa?
• Mikä on jumalallisen ilmoituksen luonne? Mistä tiedetään, että Jumala ilmoittaa tai on ilmoittanut itsestään ihmiskunnalle?
• Mitkä osat uskonnollisesta perinteestä tulee ottaa kirjaimellisesti?
• Mitkä osat uskonnollisesta perinteestä tulee ottaa vertauskuvallisesti?
• Mitä tulee todella uskoa, jotta olisi uskonnon todellinen kannattaja?
• Kuinka filosofian löydökset voidaan saattaa yhteen uskonnon kanssa?
• Kuinka tieteen löydökset voidaan saattaa yhteen uskonnon kanssa?

Yllä oleva kuvaa, kuinka jotkut kristilliset filosofiset suuntaukset näkevät tehtävänsä. Kaikki eivät kuitenkaan jaa näitä näkemyksiä. Jotkut esimerkiksi ajattelevat, että yritykset todistaa Jumalan olemassaolo ovat merkityksettömiä, sillä kristillisessä uskossa Jumalan olemassaolo oletetaan, ei kyseenalaisteta. Sellaiset kristilliset filosofiset suuntaukset, jotka eivät pyri todistamaan Jumalan olemassaoloa vaan pitävät sitä perimmäisenä tosiasiana, pohtivat hyvin toisenlaisia asioita liittyen luotuun maailmaan ja sen muuttumiseen ajan myötä. Tällaisille suuntauksille yllä esitetyt kysymykset kuuluvat ennemmin teologian alaan, jos mihinkään. Tällöin tutkimus ei enää kuulu filosofian alaan, vaikka voikin lainata sen menetelmiä.

Kristillisen, juutalaisen ja islamilaisen filosofian välillä on ollut paljon yhteyksiä. Monet kristityt filosofit ovat olleet hyvin tietoisia juutalaisten ja islamilaisten kollegojensa töistä ja ajatuksista, ja yhdessä uskossa kehitetyt argumentit ovat usein löytäneet tiensä myös toisten uskontojen ajatteluun.

Jotkut modernit islamilaiset filosofit pohtivat samankaltaisia asioita kuin modernit katoliset filosofit. Reformoitu filosofia on käsitellyt monenlaisia kristillisiä synteistisiä näkemyksiä, osaa yhdessä juutalaisen filosofian kanssa, osaa maallisten filosofisten koulukuntien kanssa. Koulukunnan dialogi islamilaisen koulukunnan kanssa on ollut vähäisempää.

On tärkeää muistaa, ettei yhdenkään suuren maailmanuskonnon piirissä ole mitään yhtä tiettyä filosofiaa, jota kaikki sen piiriin kuuluvat filosofit kannattaisivat. Kaikki uskontojen piirissä olevat filosofiset koulukunnat eivät myöskään ole luonteeltaan dialogisia, niin että niillä olisi vuorovaikutusta muiden koulukuntien tai uskontojen kanssa.

• Jeesuksen elämä ja opetukset, sellaisina kuin ne kuvataan evankeliumeissa, muodostavat kristillisen ajattelun perustan. Jeesukselta itseltään ei ole säilynyt kirjoituksia, eikä varsinaisesti edes mitään järjestelmällistä filosofiaa tai teologiaa jossain määrätyssä muodossa.
• Apostoli Paavali oli kristinuskon ensimmäinen varsinainen teologi. Käsitys hänen ajattelustaan voidaan muodostaa hänen opillisia ja teologisia kysymyksiä käsittelevien kirjeidensä kautta. Paavalilla oli paitsi juutalainen myös laaja hellenistinen sivistys. Hän toimi monella tavoin aikansa toreilla ja kaduilla filosofoineiden esikuvien, kuten kyynikkojen, skeptikkojen ja joidenkin stoalaisten, tyyliin. Apostolien teoissa Paavali esitetään väittelemässä Ateenan Areiopagilla stoalaisten ja epikurolaisten filosofien kanssa. Myöhemmille kristityille ajattelijoille hänen kirjeensä ovat olleet merkittävä inspiraation lähde.

Rooman valtakauden kreikkalaista kulttuuria Jeesuksen ja Paavalin aikana ja vielä useita vuosisatoja heidän jälkeensä kutsutaan hellenistiseksi kulttuuriksi. Kreikan klassisten filosofien teokset olivat suurimmaksi osaksi jo kadonneet, lukuun ottamatta joitakin pythagoralaisen, platonilaisen ja aristoteelisen perinteen seuraajia. Hellenistisenä aikana vallalla olivat kyyninen, skeptinen ja kasvavassa määrin stoalainen filosofia. Useat kristinuskon alkuvaiheen merkittävistä ajattelijoista olivat jollain tavalla kytköksissä hellenistiseen ajatusmaailmaan.

• Tertullianus oli filosofi ennen kääntymistään kristinuskoon. Häntä kutsutaan usein ”lännen kirkon isäksi”. Hän kehitti muun muassa opit siitä, että sielu peritään vanhemmilta, ja että Jumalalla on ruumiillinen (joskaan ei lihallinen) olemus, sekä ajatuksen evankeliumien auktoriteetista. Hänen mukaansa kreikkalainen filosofia oli yhteensopimaton kristillisen viisauden kanssa.
• Irenaeus tunnetaan parhaiten kirjoituksistaan Jumalan ykseyden puolesta sekä gnostilaisuutta vastaan. Hän oli sitä mieltä, että perisynti on kaikissa ihmisissä piilevänä, ja että Jeesus perui Aadamin lankeemuksen ristinkuolemallaan, pyhittäen koko ihmiskunnan elämän. Hänen mukaansa Kristus oli ihmiskunnan opettaja, jonka välityksellä viisaus oli kaikkien saavutettavissa.
• Klemens Aleksandrialainen
• Origenes yhdisti platonismia kristinuskoon. Platonilainen idealismi vaikutti hänen ajatukseensa Logoksesta sekä ajatukseen kahdesta kirkosta, joista toinen on ideaalinen ja toinen reaalinen. Hänen jumalakuvansa oli myös hyvin platonilainen, kuvaten Jumalan täydelliseksi, ruumiittomaksi ideaaliksi.
• Augustinus kehitti klassisen kristillisen filosofian, paljolti yhdistämällä heprealaista ja kreikkalaista ajattelua. Hän sai vaikutteita erityisesti Platonilta ja uusplatonismista, sekä stoalaisuudesta, jonka ajattelua hän muutti pitämällä kristillistä opetusta ja Raamattua jumalallisena ilmoituksena.
• Athanasios Aleksandrialainen
• Johannes Khrysostomos
• Kappadokialaiset kirkkoisät

Pääartikkelit: Keskiajan filosofia ja skolastiikka

• Anselm Canterburylainen tunnetaan parhaiten ontologisesta jumalatodistuksestaan, jonka mukaan Jumala on se, jota suurempaa ei voida kuvitella, ja tämän seurauksena hänen tulee myös olla olemassa. Anselm oli yksi ensimmäisiä länsimaisia ajattelijoita, joka oli mukana esittelemässä Aristoteleen ajattelua uudelleen lännessä, ja joka sovelsi tämän ajattelua suoraan kristinuskoon. Hänellä ei kuitenkaan ollut käytössä kuin pieni osa Aristoteleen teoksista, ja nekin olivat peräisin arabiankielisistä käännöksistä.
• Tuomas Akvinolainen oli Albert Suuren oppilas, ja oli merkittävin henkilö, joka sovelsi aristoteelisesta ajattelua kristinuskoon. Hän uskoi, että Aristoteles oli päässyt inhimillisen tiedon tavoittelussa huipulle, ja omaksui siksi tämän ajattelun omien teologisten ja filosofisten teostensa pohjaksi. Hän uskoi, ettei uskon ja maallisen järkeilyn välillä ole eikä voi olla ristiriitaa.
• Duns Scotus vaikutti merkittävästi skolastiseen ajatteluun ja nykyaikaisen logiikan kehitykseen hiuksia halkovalla päättelyllään.
• Vilhelm Occamilainen

• Martin Luther
• Erasmus Rotterdamilainen
• Jean Calvin

• Kristillinen etiikka
• Teismi
• Uskonnonfilosofia

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristillinen filosofia.

• Murray, Michael & Rea, Michael: Philosophy and Christian Theology The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)