Kuningatar Maudin maa

Tänään haluamme sukeltaa Kuningatar Maudin maa:n jännittävään maailmaan. Puhummepa sitten Kuningatar Maudin maa:n historiasta, sen vaikutuksista tämän päivän yhteiskuntaan tai sen mahdollisista sovelluksista tulevaisuudessa, Kuningatar Maudin maa on aihe, joka ei lakkaa hämmästyttämästä meitä. Tässä artikkelissa tutkimme Kuningatar Maudin maa:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässä. Riippumatta siitä, oletko asian asiantuntija vai vasta huomaamassa sen olemassaoloa, kutsumme sinut uppoutumaan tähän kiehtovaan universumiin ja tutustumaan kaikkeen, mitä Kuningatar Maudin maa tarjoaa meille.

Kuningatar Maudin maa, kartassa ylhäällä(iso kartta).
Kuningatar Maudin maan rajat.

Kuningatar Maudin maa (norj. Dronning Maud Land) on Antarktiksen osa, joka rajoittuu Stancomb-Willsin (20°W) ja Shinnanin jäätiköihin (44°38'E). Alue käsittää noin 2 500 000 km² enimmäkseen ikijään peittämää Etelämannerta. Norja vaati aluetta itselleen 14. tammikuuta 1939, mutta muiden Etelämantereeseen kohdistuneiden valtauksien tavoin valtausta ei tunnustettu kansainvälisesti. Alue kuuluu Etelämannerta koskevan sopimuksen piiriin. Norja vaati itselleen myös Pietari I:n saarta.

Nimen Kuningatar Maudin maa antoi tutkimusmatkailija Roald Amundsen vuonna 1911 Norjan kuningatar Maudin kunniaksi.[1] Alun perin Kuningatar Maudin maaksi nimetty alue käsitti alueen, joka sijaitsi pituuspiirien 37°E—50°E välisellä alueella. Alueen löysi kapteeni Hjalmar Riiser-Larsen vuonna 1930.

Norjalla on tutkimusasema Troll Kuningatar Maudin maalla. Sen avasi norjalainen Etelämanner-retkikunta vuosien 1989–1990 aikana, ja sitä käytettiin tuolloin vain kesäisin vuoteen 2005 asti jolloin Norjan kuningatar Sonja avasi sen ympärivuotiseen käyttöön.[2][3] Myös Suomella ja Ruotsilla on omat tutkimusasemat Kuningatar Maudin maalla. Suomen aseman nimi on Aboa ja Ruotsin aseman Wasa. Ne muodostavat yhdessä Nordenskiöld Base Camp -tukikohdan.[4]

Ympäri vuoden tai kesäisin toimivat tutkimusasemat

Koska Etelämanner sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, on siellä lämpimintä silloin, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kylmintä, sydäntalvella. Kesäpäivänseisaus on Kuningatar Maudin maalla 21.–22. joulukuuta, eli samaan aikaan, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvipäivänseisaus.[5] Monet tutkimusasemat on avattu vuoden vaihteen jälkeen tammikuussa.

Saksa tutki Kuningatar Maudin maata ennen toista maailmansotaa. Venäjän keisarikunnan etelämannerretkeä myöhemmän kontra-amiraalin, Mihail Petrovitš Lazarevin, mukaan nimetyn Lazarevin meren kohdalla Etelämannerta lensi ilmakuvaustarkoituksessa saksalainen Richard Heinrich Schirmacher 3. helmikuuta 1939 yli sulan alueen ja sen keskellä olevan järven toisella kahdesta saksalaisen etelämannerretkikunnan Dornier Do J II – 10-t-Wal -lentoveneellä. Etelämannerretken tarkoitus oli tukea Saksan valtakunnan aluvaatimuksia tutkittuun osaan Etelämannerta, ja tutkimusta tuki valtakunnanmarsalkka Herman Göring. Ajatuksena oli tutkia aluetta, jotta Saksan valtakunta olisi voinut esittää aluevaatimuksen 10° läntisen ja 15°itäisen pituuspiirin väliselle sektorille Norjan kuningaskunnan pyrkiessä saamaan haltuunsa tätä suurempi alue 20° läntisen ja 45° itäisen pituuspiirin väliltä. Kahdella lentokoneella, Lufthansan postilentoveneillä D-AGAT Boreas ja D-ALOX Passat retkikunta kuvasi 350 000 km²:n laajuisen alueen 20. tammikuuta ja 5. helmikuuta 1939 välisenä aikana. Näin löytyi Schirmacherin keidas, Die Schirmacher-Oase, sekä Das Wohlthat-Massiv, valtiosihteeri Helmuth C. H. Wohlthatin, joka oli tukenut retkikunnan perustamista, mukaan. Wohlthat-massiivi käsittää useita vuoria, kuten Humboldtin vuoret, Petermannin vuoririvin, Otto von Gruberin vuoret ja Orvinin vuoret (Orvinfjella).


Asemanimi LOCODE[6] laji maa vuosi hallinnointi sijainti koordinaatit aika °C
Aboa - Nordenskiöldbasen AQ ABA kesätutkimusasema  Suomi 1988 Ilmatieteen laitos 73°02′32″S, 13°24′26″W
Forskningstationen Svea [7] [8] - kesätutkimusasema  Ruotsi 1988-01-16 polarforskningssekretariatet Scharffenbergbotnen 74°35′00″S, 11°13′00″W
Forskningstationen Wasa[7] - Nordenskiöldbasen[8] AQ WSA kesätutkimusasema  Ruotsi 1989-01-17 polarforskningssekretariatet Vestfjella 73°03′00″S, 13°25′00″W
Tutkimusasema Kohnen[9] AQ KHN kesätutkimusasema  Saksa 2001 Alfred-Wegener-Institut 75°00′00″S, 0°04′00″W
Neumayer III[10] AQ NEU  Saksa Alfred-Wegener-Institut Ekströmin lauttajäätikkö 70°40′00″S, 8°00′16″W
Novolazarevskaja AQ NOV  Venäjä 1961-01-18 Venäjän arktinen ja antarktinen tutkimuslaitos Schirmacherin keidas 70°46′37″S, 11°49′26″W
Princess Elisabeth Antarctica[11] - kesätutkimusasema  Belgia The International Polar Foundation 71°57′00″S, 23°20′49″W
SANAE IV[12] AQ SNA kesätutkimusasema  Etelä-Afrikka 1997 The South African National Antarctic Expedition Vesleskarvet 71°40′22″S, 2°50′26″W
Tor[13] AQ TOR kesätutkimusasema  Norja 1991 Norsk Polarinstitutt 71°53′22″S, 5°09′34″W[13]
Troll[14] AQ TRL kesätutkimusasema  Norja 1989 Norsk Polarinstitutt Jutulsessen 72°01′00″S, 2°32′00″W

Lähteet

  1. ↑ Queen Maud Mountains, mountains, Antarctica Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Did you know about the troll in Antarctica? South Pole 1911–2011, Norwegian Polar Institute. Viitattu 25.6.2023.
  3. ↑ Choudhari, Manisha: Royal visit to Antarctica The Norwegian American, Norway House. 18.2.2015. Viitattu 25.6.2023.
  4. ↑ Aboa-tutkimusasema Ilmatieteen laitos. Viitattu 25.6.2023.
  5. ↑ Vuodenkierto taivaalla. Lakeuden Ursa. Arkistoitu 23.6.2015. Viitattu 25.6.2023.
  6. ↑ UNLOCODE (AQ) - ANTARCTICA service.unece.org. Viitattu 10.7.2020.
  7. ↑ a b Wasa och Svea - forskingsstationer i Antarktis 2012. Polarforskingssekretariet. Arkistoitu 15.11.2019.
  8. ↑ a b Forskningsstationer Polarforskningssekretariatet. Arkistoitu 22.12.2019.
  9. ↑ Kohnen-Station - AWI www.awi.de. Viitattu 10.7.2020.
  10. ↑ Neumayer-Station III - AWI www.awi.de. Viitattu 10.7.2020.
  11. ↑ About Us - International Polar Foundation www.polarfoundation.org. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 10.7.2020.
  12. ↑ Stations South African National Antarctic Programme. Viitattu 10.7.2020. (englanniksi)
  13. ↑ a b Norsk Polarinstitutt Norsk Polarinstitutt. Viitattu 10.7.2020. (kirjanorjaksi)
  14. ↑ Norsk Polarinstitutt Norsk Polarinstitutt. Viitattu 10.7.2020. (kirjanorjaksi)

Aiheesta muualla