Käenkaali

Tässä artikkelissa tutkimme Käenkaali:tä, aihetta, joka on saanut asiantuntijoiden ja harrastajien huomion. Käenkaali on aihe, josta on keskusteltu nyky-yhteiskunnassa ja joka on herättänyt kiinnostusta eri tieteenalojen ja sektoreiden välillä. Kautta historian Käenkaali on ollut tärkeiden tapahtumien päähenkilö, jotka ovat merkinneet ihmiskunnan kehitystä, ja sen merkitys jatkuu nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen, monialaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan monia näkökohtia, jotka tekevät Käenkaali:stä niin kiehtovan ja merkittävän aiheen. Tutkimalla sen alkuperää, vaikutuksia ja tulevaisuuden ennusteita toivomme tarjoavamme lukijalle syvemmän ja laajemman ymmärryksen Käenkaali:stä, mikä laajentaa heidän näkökulmaansa ja tietämystään tästä kiehtovasta aiheesta.

Käenkaali
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Oxalidales
Heimo: Käenkaalikasvit Oxalidaceae
Suku: Käenkaalit Oxalis
Laji: acetosella
Kaksiosainen nimi

Oxalis acetosella
L.

Katso myös

  Käenkaali Wikispeciesissä
  Käenkaali Commonsissa

Käenkaali eli metsäkäenkaali tai kansanomaisesti ketunleipä tai joskus myös revonrieska tai jäniksenkaali (Oxalis acetosella) on monivuotinen, 5–10 cm korkea, hento ruoho, joka kasvaa Suomessa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa sekä lehtomaisissa metsissä harvinaistuen Rovaniemen ja Kuusamon korkeudelle asti, jota pohjoisempana sitä ei kasva.

Käenkaalin kuvaus.

Ulkonäkö ja koko

Käenkaalin hento, suikertava, suomuinen maavarsi kasvaa vaakasuoraan suikertaen. Suomut ovat lehtikantoja. Kukkavana ja lehdet nousevat suoraan maavarresta. Lehdet ovat ohuet, kolmisormiset ja vaaleanvihreät. Ne kasvavat ruusukkeina ja talvehtivat. Lehdykät ovat muodoltaan vastaherttaiset sekä 1–2 cm pitkät ja painuvat alaspäin öiseen aikaan sekä huonolla säällä.[1][2]

Touko–kesäkuussa hieman lehtien yläpuolelle yksittäin vanojen päähän avautuvat kaksineuvoiset kukat. Kukkavanan puolivälissä on kaksi suomumaista esilehteä. Kukat ovat kooltaan 8–12 mm, terälehdiltään valkoisia ja lilasuonisia, toisinaan punertavansävyisiä. Terälehtiä on yleensä viisi kappaletta ja niiden tyvessä on keltainen täplä. Heteitä on kymmenen ja emejä on viisi.[1][2][3]

Myöhemmin kesällä kasvi ei vaivaudu enää kasvattamaan komeita avokukkia, vaan tekee kleistogaamisia, avautumattomia umpipölytteisiä kukkia, jotka muistuttavat nuppuja.[1][2][3] Noin kolmasosa käenkaalin siemenistä kehittyy pölytyksen kautta ja kaksi kolmasosaa umpinaisiksi jäävistä kesäkukista.[4]

Käenkaalin hedelmä on äkillisesti avautuva kota, joka on pyöreähkö, uurteinen, vaaleanvihreä, viisisärmäinen, viisilokeroinen ja 3–4 mm pitkä. Se sinkoaa siemenet jopa parin metrin päähän. Etäämmällekin käenkaali pääsee usein leviämään, sillä pinnaltaan tahmeat siemenet tarttuvat helposti ohikulkeviin eläimiin.[1][2][4]

Levinneisyys

Käenkaali on yleinen koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta.[1][2][5]

Elinympäristö

Käenkaali kasvaa tuoreissa ja kosteissa lehdoissa, lehtomaisissa metsissä, jalopuumetsissä, varjoisissa kuusikoissa sekä ravinteisissa korvissa.[1][2][3]

Käyttö

Käenkaalin lehtiä.

Käenkaalia voi syödä, mutta sitä ei suuremmissa määrin suositella. Se on happamanmakuinen ja sisältää oksaalihappoa. Sen vaikutusta voi kuitenkin neutraloida maidolla, jos sitä syö enemmän. C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta sitä on käytetty aiemmin kansanlääkinnässä keripukin hoitoon.[1][4]

Kuvia

Lähteet

  • Rolf Jonsson, Åke Lindau, Jan Moen, Arto Kurtto, My Gillberg: Pohjolan kukat, s. 30. Helsingissä, Otava: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Luontoportti: Käenkaali (Oxalis acetosella) luontoportti.com. Viitattu 23.10.2017.
  2. ↑ a b c d e f Laji.fi: Käenkaali (Oxalis acetosella) laji.fi. Viitattu 23.10.2017.
  3. ↑ a b c Rolf Jonsson, Åke Lindau, Jan Moen, Arto Kurtto, My Gillberg: Pohjolan kukat, s. 30. Helsingissä, Otava: Otava, 1995. ISBN 951-1-13739-5
  4. ↑ a b c Tiedebasaari: Ketunleivän saa helposti nukkumaan tiedebasaari.com. Arkistoitu 23.10.2017. Viitattu 23.10.2017.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Käenkaalin (Oxalis acetosella) levinneisyys Suomessa Viitattu 23.10.2017.

Aiheesta muualla