Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Käpypalmut:n kiehtovaan maailmaan. Tämä aihe on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena vuosia, eikä se ole ihme. Käpypalmut on vanginnut tutkijoiden, tutkijoiden, harrastajien ja uteliaiden huomion. Kautta historian Käpypalmut on ollut ratkaisevassa roolissa jokapäiväisen elämän, kulttuurin, tekniikan ja yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Käpypalmut:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykymaailmaan. Olemme varmoja, että tämän lukemisen lopussa sinulla on laajempi ja rikkaampi käsitys Käpypalmut:stä. Valmistaudu lähtemään tutkimus- ja oppimismatkalle!
Käpypalmut | |
---|---|
![]() Japaninkruunukävykin (Cycas revoluta) hedekukinto. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
Lahko: |
Cycadales Dumort.[1] |
Heimot | |
|
|
Katso myös | |
Käpypalmut ovat paljassiemenisiä siemenkasveja, jotka muodostavat lahkon Cycadales.[5] Ne eivät ole kovinkaan läheistä sukua muille nykyisin eläville kasveille, vaikka niitä usein luullaankin palmuiksi tai saniaisiksi. Siinä mielessä ryhmän suomenkielinen nimi käpypalmut onkin hieman harhaanjohtava, sillä ryhmän lajit eivät ole erityisen läheistä sukua palmuille. Käpypalmujen lehdet ovat jäykät ja ne kasvavat viuhkamaisena rykelmänä paksusta varresta, joka nuorena muistuttaa suurta käpyä.[6]
Nykyisin elävät käpypalmut jakautuvat kolmeen heimoon, yhteentoista sukuun ja 289 tunnettuun lajiin, jotka kaikki esiintyvät maapallon trooppisissa ja subtrooppisissa osissa. Keski- ja Etelä-Amerikassa lajimäärä on runsain; lisäksi useita lajeja esiintyy Australiassa, Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Madagaskarilla ja ainakin 65 lajia Afrikan mantereen eteläosassa ja trooppisessa keskiosassa.[7]
Useimmat käpypalmut tarvitsevat elinympäristökseen suhteellisen valoisan ja lämpimän paikan, mutta muutoin ne eivät ole kasvupaikkansa suhteen vaativia. Jotkut lajit selviytyvät hiekalla tai jopa kalliolla tai suolaisella maaperällä. Jurakaudella käpypalmut olivat yksi hallitsevista kasvityypeistä, mutta nykyään ne muodostavat varsin pienen osan kasvikunnasta. Lisäksi monet lajit ovat käyneet uhanalaisiksi elinympäristön muutosten takia. Käpypalmut ovat nykyisin melko suosittuja koriste- ja huonekasveja, ja niitä voi myös kasvattaa suoraan siemenistä.
Yhdessä neidonhiuspuiden kanssa käpypalmut ovat vanhin nykyään elävä siemenkasviryhmä. Ne kehittyivät todennäköisesti muinaisista siemensaniaisista myöhäisellä paleotsooisella maailmankaudella. Varhaisimmat Kiinasta tehdyt fossiililöydöt ovat peräisin alapermikaudelta 270–280 miljoonaa vuotta sitten. Ne levisivät mesotsooisella maailmankaudella kaikkialle maailmaan, ja yhdessä neidonhiuspuiden sekä havupuiden kanssa ne hallitsivat kauden kasvillisuutta. Kyseiset käpypalmut eivät kuitenkaan olleet läheistä sukua nykyään eläville kolmelle heimolle, jotka ilmestyivät tertiäärikaudella 50–60 miljoonaa vuotta sitten. Koppisiemenisten noustua hallitseviksi kasveiksi liitukaudella alkoivat käpypalmut vähitellen harvinaistua ja monet lajit kuolivat sukupuuttoon.
Käpypalmuista tehdään joissakin maissa saagon tapaista jauhoa ihmisravinnoksi.[8] On olemassa hypoteesi, että mikrobien tuottama aminohappo beeta-N-metyyliamino-L-alaniini (BMAA) joutuisi käpypalmujen ravintokäytön vuoksi ihmisiin ja aiheuttaisi ainakin Guamin alkuperäisasukkaiden tšamorrojen keskuudessa motoneuronitaudin kaltaista dementiaa.[9][10]