Laiminlyöntirikos

Tässä artikkelissa Laiminlyöntirikos:tä käsitellään monitieteisestä ja päivitetystä näkökulmasta, jotta voidaan tyhjentävästi analysoida ja ymmärtää kaikki tähän aiheeseen liittyvät näkökohdat. Kierros tehdään historiallisesta taustasta, erilaisista nykyisistä teorioista ja lähestymistavoista sekä Laiminlyöntirikos:n sisältämistä käytännön ja sosiaalisista vaikutuksista. Se pyrkii tarjoamaan täydellisen ja tasapainoisen näkemyksen, jonka avulla lukija voi hankkia kattavaa tietoa tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Rikosoikeus

Laiminlyöntirikos on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty jonkin teon tekemättä jättäminen. Varsinainen laiminlyöntirikos (lat. delictum omissionis) on rikos, jossa teon tekemättä jättäminen sinänsä on rangaistavaa. Tällöin loukataan käskynormia, joka asettaa tietyn velvollisuuden kaikille oikeusalamaisille. Esimerkiksi jos tietää toisen olevan hengenvaarassa ja jättää antamatta tai hankkimatta tälle apua, niin laiminlyöjää rangaistaan pelastustoimen laiminlyönnistä sakolla tai vankeudella (rikoslain 21 luvun 15 pykälä).

Epävarsinainen laiminlyöntirikos (delictum commissivum per omissionem) käsittää vain tietylle henkilölle asetetun velvollisuuden laiminlyömisen. Tällöin loukataan kieltonormia tai yhtä aikaa sekä kielto- että käskynormia. Tällainen erityinen velvollisuus voi perustua oikeusjärjestykseen, oikeustoimeen, sopimukseen, virkaan tai henkilön aiempaan toimenpiteeseen. Seurauksen aiheuttaneen laiminlyönnin tekijän tulee olla henkilö, jolla olisi ollut velvollisuus estää seuraus eli hänellä oli vastuuasema seurauksen torjunnassa. Esimerkiksi entinen huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio tuomittiin käräjäoikeudessa syylliseksi murhaan, kun hänen katsottiin laiminlyöneen virkavelvollisuutensa jättämällä ilmoittamatta murhan suunnittelusta, vaikka hän oli siitä tietoinen.[1] Hovioikeus kuitenkin vapautti hänet.[2]

Lähteet

  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.

Viitteet