Lance Larson

Tänään aiomme sukeltaa Lance Larson:n kiehtovaan maailmaan. Oletpa historian ystävä, musiikin ystävä, luonnon ystävä tai vain joku, joka etsii erilaisia ​​tietoja, tämä artikkeli on sinua varten. Lance Larson on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion vuosien varrella, ja siksi haluamme tarkastella sitä yksityiskohtaisesti. Sukellaanpa Lance Larson:n tarjoamiin moniin puoliin sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Liity kanssamme tälle Lance Larson:n löytämisen ja oppimisen matkalle.

Mitalit
Lance Larson Rooman olympialaisissa 1960.
Lance Larson Rooman olympialaisissa 1960.
Maa:  Yhdysvallat
Miesten uinti
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Rooma 1960 4×100 m sekauinti
Hopeaa Hopeaa Rooma 1960 100 m vapaauinti

Lance Melvin Larson (3. heinäkuuta 1940 Monterey Park, Kalifornia19. tammikuuta 2024 Orange, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen kilpauimari, joka voitti olympiakultaa viestissä vuonna 1960.[2]

Larson taisteli Rooman olympialaisissa 1960 tiukasti 100 metrin vapaauinnin voitosta australialaisen John Devittin kanssa. Maalituomareista kolme katsoi Larsonin voittaneen ja muut kolme Devittin. Kaikki ajanottajat saivat Larsonille paremman ajan, ja sähköajanoton mukaan Larsonin loppuaika oli 55,1 ja Devittin 55,2. Päätuomari julisti kuitenkin Devittin voittajaksi ja Larsonin kakkoseksi, ja molemmille merkittiin ajaksi 55,2. Larson voitti olympiakultaa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä, jonka loppukilpailussa hän ui kolmannen eli perhosuintiosuuden ja Yhdysvallat teki maailmanennätyksen 4.05,4.[2][3]

Larson ui 100 metrin perhosuinnin ensimmäisenä alle minuutin. Hän teki vuonna 1960 maailmanennätykset 59,0 ja 58,7.[2][4]

Lähteet

  1. Murphy, Brian: Lance Larson, swimmer who lost Olympic gold in historic dispute, dies at 83 The Washington Post. 24.1.2024. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
  2. a b c Lance Larson Olympedia. (englanniksi)
  3. Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 190–191. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
  4. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 372. Otava, 1970.