Lauri Törhönen

Lauri Törhönen
Lauri Törhönen Helsingin kirjamessuilla 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt	16. elokuuta 1947 (ikä 77) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	elokuva- ja televisio-ohjaaja, elokuvataiteen professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Taideteollinen korkeakoulu (TaiK 1976)
Instituutti	Turun yliopisto
Palkinnot	elokuvataiteen valtionpalkinto 1989 ja 2007 Grand Prix elokuvafestivaaleilta Argentiinasta 2000[1] Topelius-palkinto 2010
Infobox OK

Lauri Ilmari Törhönen (s. 16. elokuuta 1947 Helsinki) on suomalainen elokuva- ja televisio-ohjaaja,^[2] joka on toiminut myös elokuvataiteen professorina.^[1] Hänet palkittiin vuosina 1989 ja 2007 elokuvataiteen valtionpalkinnolla.^[3] Törhönen on ohjannut 13 pitkää elokuvaa.

Törhönen valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1976.^[4] Ennen ensimmäistä pitkän elokuvan ohjausta (Palava enkeli, 1984) hän toimi muun muassa apulaisohjaajana Helsingissä kuvatuissa amerikkalaiselokuvissa, kuten Warren Beattyn Punaiset (1981) ja Michael Aptedin Gorkin puisto (1983).^[4] Hollywoodilaista agentti- ja trilleri-teemaa Törhönen on myös itse viljellyt omissa elokuvissaan (Tropic of Ice – Jään kääntöpiiri, 1986; Kasvoton mies, 1995). Törhönen ohjasi neljä Vares-elokuvaa vuosina 2011–2012.

Törhönen on ohjannut Salatut elämät -televisiosarjan jaksoja,^[4] ja hänen poikansa Risto Törhönen esitti sarjassa Niko Vainiota vuosina 2004–2007.

Törhönen on toiminut elokuvaohjauksen ja -tuotannon opettajana eri oppilaitoksissa vuodesta 1975 lähtien.^[5] Vuosina 1995–2006^[6] hän toimi Taideteollisen Korkeakoulun elokuvataiteen professorina.^[4][1]

Törhönen on julkaissut viisi romaania. Vuonna 2010 hänen palkittiin Topelius-palkinnolla nuortenromaanista Sello & Pallo.^[7]

Vuosina 1993–2000 Törhönen oli kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Helsingissä.^[5]

Törhönen esitti syksyllä 2023 Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa väitöstutkielmansa Elokuvaohjaaja Suomessa. Nyt. Suomalaisen elokuvaohjaajan työn prosessit: etiikka, moraali, tekniikka ja sosiaalisuhteet.^[8] Samuli Tiikkaja ruttasi Helsingin Sanomissa Törhösen väitöskirjan epäakateemisena ja luonnehti Törhösen käytöstä väitöstilaisuudessa: tämä ”kolisteli akateemisen protokollan läpi isännän ottein” kunnioittamatta vastaväittäjää.^[9]

Yliopistonlehtori Sanna Ryynäsen mukaan Törhösen väitöskirjasta puuttuvat tutkimuskysymys, tutkimusmenetelmä ja tieto siitä mitä tutkimusperinnettä se edustaa. Ryynänen ja vararehtori Jaana Erkkilä-Hill pitävät teoksen lähdeviitteitä puutteellisina. Erkkilä-Hillin mukaan taiteelliseen tutkimukseen kuuluva taiteellinen osuus puuttuu Törhösen teoksesta. Ryynäsen mukaan väitöskirjan ohjaajat, esitarkastajat ja vastaväittäjä edustavat muita kuin taiteen alaa ja lisäksi he saattavat olla jäävejä.^[10] Kulttuurintutkimuksen seura piti erityisen vakavina epäilyjä esitarkastajien, psykologian professori emeritus Göte Nymanin (Helsingin yliopisto) ja taideteollisen koulutuksen dosentti Ilkka Huovion (Lapin yliopisto) esteellisyydestä^[11]. Molemmat esitarkastajat olivat olleet mukana väittelijän aiemmassa väitöskirjahankkeessa, josta tuli osa nyt tarkastettua väitöskirjaa^[11]. Ryynänen ja yliopistonlehtori Pauli Rautiainen jättivät Lapin yliopiston rehtorille ilmoituksen hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilystä.^[12] Törhösen väitöksen toisen ohjaajan ja väitöstilaisuuden kustoksena eli valvojana toimineen professori Kaarina Määtän mukaan Törhösen väitöskirjatyö ei tieteellisiltä kriteereiltään ole riittävä.^[12]

Lapin yliopisto hylkäsi Lauri Törhösen väitöskirjan 14. joulukuuta 2023. Perusteluna oli, että työ ei täytä väitöskirjalle asetettuja kriteerejä.^[13]

Törhönen teki oikaisuvaatimuksen, jonka tiedekunta hylkäsi^[14]. Sen jälkeen Törhönen vaati oikaisua muutoksenhakulautakunnasta^[14], joka hylkäsi oikaisupyynnön huhtikuussa 2025^[15].

Muutoksenhakulautakunnan käsittelyn keskeytti hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkaamisen tutkinta, jossa väitöskirjan ohjaajia ja esitarkastajia epäiltiin piittaamattomuudesta sekä esitarkastajia esteellisyydestä^[14]. HTK-tut­kin­nan ra­port­in mukaan oh­jaa­jat ja esi­tar­kas­ta­jat eivät olleet piit­taa­mat­to­mia tai esteellisiä^[14], ja rehtori Antti Syväjärvi päätti raportin suuntaisesti, että esitarkastajat Göte Nyman ja Ilkka Huovio sekä ohjaajat Mauri Ylä-Kotola ja Kaarina Määttä eivät syyllistyneet piittaamattomuuteen^[16].

Rehtorin päätöksestä valitettiin Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan kahdesti: toisen lausuntopyynnön tekivät Törhösen HTK-loukkaus­epäilystä alun perin ilmoittaneet tutkijat ja toisen lausuntopyynnön teki väitöskirjan esitarkastaja Göte Nyman^[17]. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan mukaan esitarkastajat ja ohjaajat eivät syyllistyneet hyvän tieteellisen käytännön loukkauksiin ja Lapin yliopisto toteutti väitösasiaan liittyvän selvittelyprosessin huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti.^[18]

Tammikuussa 2018 Yle julkaisi uutisen, jossa noin 20 haastateltua naista kertoi Törhösen käyttäytyneen häiritsevästi. Käytös näyttää jatkuneen ainakin 1980-luvulta 2000-luvulle. Monet naiset kertoivat Ylelle, että opiskelu elokuvataiteen ja lavastustaiteen osastolla oli ahdistavaa Törhösen käytöksen vuoksi. Törhönen kieltäytyi aluksi kommentoimasta asiaa.^[19] Hän esitti julkisen anteeksipyynnön käytöksestään STT:n kautta 1. helmikuuta 2018.^[20] 18. helmikuuta Arto Nybergin haastattelussa Törhönen myönsi käyttäytyneensä tyhmästi ja harkitsemattomasti, mutta kiisti vakavimmat häirintäsyytökset ja sanoi syyttäjiensä erehtyneen henkilöstä.^[21][22]

Syytösten jälkeen Törhönen erosi Helsingin kaupungin omistaman Kaapelitalo-kiinteistöyhtiön hallituksen puheenjohtajan tehtävästä.^[23]

• Palava enkeli (1984)
• Riisuminen (1986)
• Tropic of Ice – Jään kääntöpiiri (1987)
• Insiders (1989)
• Ameriikan raitti (1990)
• Requiem (1991)
• Kasvoton mies (1995)
• Hylätyt talot, autiot pihat (2000)
• Raja 1918 (2007)
• Vares – Huhtikuun tytöt (2011)
• Vares – Sukkanauhakäärme (2011)
• Vares – Uhkapelimerkki (2012)
• Vares – Pimeyden tango (2012)

• Ranskanperunapotku. (Kuvittanut Tarmo Koivisto) Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18257-9
• Potut pottuina. (Kuvat: Eija Lundberg) Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22144-9
• Sello & Pallo: Vaaleansininen rakkaustarina. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4936-9
• Kontrapunkti & Voittomaali: Romanssi F-duurissa. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-5783-8
• Kotiryssä peilissäni. Helsinki: Auditorium, 2015. ISBN 978-952-7043-32-5
• Elämäni banaanin kuorena. Jyväskylä: Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-368-5
• Mannerheimin kuokkavieras. Jyväskylä: Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-349-4

• ”Kansallisen tabun purkaja”, Lauri Törhösen haastattelu. Filmihullu 2/2000.
• ”Överiteorian äärellä”, Lauri Törhösen haastattelu. Filmihullu 2/2008.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lauri Törhönen.

• Lauri Törhönen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Lauri Törhösen haastattelu, Kirjastokaista-video
• Osa elokuvataiteen opiskelijoista vastustaa Törhösen jatkoa. Helsingin Sanomat 28.2.2006. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Lauri Törhösen väitöskirja Elokuvaohjaaja Suomessa. Nyt.
• Videotallenne väitöstilaisuudesta