Tässä artikkelissa tutkimme Luonnonmaan linnavuori-aihetta eri näkökulmista, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Analysoimme sen alkuperää, tämänhetkisiä siihen liittyviä trendejä, tähän liittyviä erilaisia lähestymistapoja ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastellaan Luonnonmaan linnavuori:n käytännön ja teoreettisia vaikutuksia sekä sen merkitystä eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Syvällisen analyysin avulla toivomme voivamme tarjota lukijoillemme syvemmän ja vivahteikkaamman käsityksen Luonnonmaan linnavuori:stä ja rohkaista rakentavaa vuoropuhelua tästä aiheesta.
Luonnonmaan linnavuori | |
---|---|
Sijainti | |
![]() ![]() Luonnonmaan linnavuori |
|
Koordinaatit | |
Valtio | Suomi |
Paikkakunta | Naantali |
Historia | |
Tyyppi | Linnavuori |
Huippukausi | esihistoriallinen |
Luonnonmaan linnavuori on Varsinais-Suomessa Naantalin Luonnonmaan Linnavuoren kaupunginosassa sijaitseva mahdollinen linnavuori.[1][2]
Linnavuori sijaitsee noin 1,8 kilometriä Naantalin kirkosta etelään. Luonnonmaa on 10 kilometriä pitkä saari Naantalin vanhan keskustan edustalla. Linnavuori on kallioinen mäki, joka kohoaa yli 30 metriä ympäristöään korkeamalle. Mäen pohjoispuolella sijaitsee Viialanjärvi, joka on nykyään puoliksi soistunut umpeen. Pohjois- ja luoteispuolella on jyrkänne, mutta muut ilmansuunnat olisi tullut varustaa puolustusrakennelmilla. Vuoden 1957 Gunlög Ahlbäckin inventointikertomuksen mukaan varsinaisia kivivalleja ei löytynyt. Sen sijaan rinteiden sivuilla kulkee kivien rivejä vinosti alaspäin ja rinteiltä löytyy paljon soraa ja hiekkaa, jotka voivat olla puolustusvarustuksen jäänteitä. Kivirivejä ei voi selittää muinaisen meren rantavoimilla ja hiekkaa ei pitäisi rinteillä rantavoimien vuoksi myöskään olla. Vuoren laki on tasainen. Siellä on sijainnut kolmiomittaustorni, josta on jäljellä kiinnityspultteja kalliossa.[1][2]
Kohdetta ei ole tutkittu arkeologisesti. Sen sijaan sitä on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1957 (Gunlög Ahlbäck) ja 2006 (Jouko Pukkila).[1]
Ahvenanmaa | |
---|---|
Etelä-Karjala | |
Etelä-Savo | |
Kanta-Häme | |
Keski-Suomi | |
Kymenlaakso | |
Pirkanmaa | |
Pohjois-Karjala | |
Päijät-Häme | |
Satakunta | |
Uusimaa | |
Varsinais-Suomi |
|