Lyyli Erjakka

Nykyään Lyyli Erjakka on ajankohtainen aihe ja kiinnostaa monia ihmisiä ympäri maailmaa. Teknologian ja globalisaation myötä Lyyli Erjakka:stä on tullut erilaisten mielipiteiden ja näkökulmien kohtauspaikka. Tässä artikkelissa tutkimme Lyyli Erjakka:n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen ympärillä oleviin nykyisiin trendeihin. Sukellamme syvälliseen analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin Lyyli Erjakka:n merkitystä nykymaailmassa ja sen kehittymistä ajan myötä. Toivomme tämän artikkelin avulla tarjoavamme kattavan kuvan Lyyli Erjakka:stä ja sen merkityksestä nykyään.

Lyyli Erjakka 45-vuotis­taiteilija­juhlassaan vuonna 1947.

Lyyli Emilia Erjakka (ent. Eriksson, o.s. Lundvall;[1] 22. joulukuuta 1881 Pietari – 17. kesäkuuta 1957)[2] oli suomalainen näyttelijä[3], joka teki pitkän uran Tampereen Työväen Teatterissa sen perustamisesta vuodesta 1901 aina vuoteen 1949 saakka.[4] Vuonna 1951 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[5]

Ura

Erjakka tunnettiin vahvoista naisrooleistaan, joihin kuuluivat muun muassa Olavin äiti näytelmässä Laulu tulipunaisesta kukasta, Simsonin äiti Simson ja Delilassa, Daniel Hjortin Katri sekä vanha emäntä Niskavuoren naisissa.[4] Teatterityön ohella Erjakka esiintyi 1940-luvulla kahdessa Edvin Laineen ohjaamassa pitkässä elokuvassa, sekä jo vuonna 1927 valmistuneessa, mutta myöhemmin kadonneessa elokuvassa Ei auta itku markkinoilla.[3]

Hän oli mukana myös työväenliikkeen toiminnassa. Vuoden 1905 suurlakon aikana Erjakka valittiin yhdeksän muun työläisnaisen kanssa Tampereella valtaa pitäneeseen suurlakkokomiteaan.[6]

Perhe

Erjakka avioitui vuonna 1916 näyttelijä Julius Wilhelm Erikssonin kanssa, mutta pariskunta erosi myöhemmin.[1] Heidän tyttärensä oli kirjailija Helvi Erjakka.[7]

Filmografia

Lähteet

  1. ↑ a b Aikalaiskirja 1934 Projekt Runeberg. Viitattu 22.11.2015.
  2. ↑ Tampereen seurakuntayhtymä, Erjakka, näyttelijä Lyyli Emilia, Kalevankankaan hautausmaa, Tampere, osio 4, viitattu 5.5.2022
  3. ↑ a b Lyyli Erjakka Elonetissä. Viitattu 22.11.2015.
  4. ↑ a b Lyyli Erjakka (1881–1957). Teatterimuseo. Viitattu 22.11.2015.
  5. ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan Ritarikunnat: Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä ritarikunnat.fi. 2020. Viitattu 5.5.2022.
  6. ↑ Suodenjoki, Sami & Peltola, Jarmo: Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Luokka, liike ja yhteiskunta 1880–1918: Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla I, s. 99. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44689-3-3 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Who's who in Finland 1954. Projekt Runeberg. Viitattu 22.11.2015.