Sundarbansin kansallispuisto

Tässä artikkelissa tutkimme Sundarbansin kansallispuisto:n aihetta ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Vuosien ajan Sundarbansin kansallispuisto on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena, koska se on merkityksellistä useilla eri aloilla, sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla. Kautta historian Sundarbansin kansallispuisto:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmiskunnan kehityksessä, ja se on vaikuttanut yksilöihin, yhteisöihin ja kulttuureihin ympäri maailmaa. Alkuperäistään nykytilanteeseensa Sundarbansin kansallispuisto on synnyttänyt keskusteluja, tutkimusta ja pohdintoja, jotka ovat auttaneet laajentamaan ymmärrystämme tästä aiheesta. Tässä mielessä on olennaista analysoida kriittisesti Sundarbansin kansallispuisto:n merkitystä nykyään ja sitä, kuinka sen läsnäolo edelleen muokkaa tapaamme, jolla olemme vuorovaikutuksessa ja toimimme nykypäivän yhteiskunnassa.

Bengalintiikeri on Sundarbansin tunnetuimpia eläinlajeja.

Sundarbansin kansallispuisto sijaitsee puoliksi Intiassa, Länsi-Bengalin osavaltiossa, ja puoliksi Bangladeshissa. Se on maailman suurin mangrovemetsäalue ja yksi suurimmista bengalintiikerin suojelualueista. Sundarbansissa asuu myös lukuisia lintu- ja matelijalajeja, muun muassa suistokrokotiili. Puiston pinta-ala on 2585 neliökilometriä. Alueella on siltistä koostuvia saaria ja monin paikoin on magroverämeitä. Alueella elää yhdyskunnittain monia eläimiä, kuten reesusmakakeja, aksiskauriita, villisikoja, saukkoja ja varaaneja. Alueen vesistöjen ja rantojen eläimistöön kuuluvat kiviravut sekä liemi-, etelänbastardi- ja karettikilpikonnat.[1]

Sundarbans muodostuu 54 pienestä saaresta Ganges- ja Brahmaputrajokien laajassa yhteisessä suistossa. Alueen ilmasto on trooppinen: keskimääräinen ylin lämpötila on 34 °C ja alin 20 °C. Talvella vallitsee pohjoisen ja koillisen välinen tuuli, kesällä lounaistuulet ovat yleisimpiä. Trooppiset hirmumyrskyt ja niitä heikommat matalapaineet ovat varsin yleisiä kahden sadekauden aikana toukokuussa ja lokakuussa.

Alueesta tuli luonnonsuojelualue 1974 ja kansallispuisto 1983. Vuodesta 1987 asti se on ollut Unescon maailmanperintökohde.[2]

Sundarbans on saanut nimensä kaakaokasveihin kuuluvasta sundri-puusta, joka on yleinen kansallispuiston mangrovemetsissä. Sundrin hengitysjuuret nousevat korkealle, joten sen juuristo ei kuole hapenpuutteeseen tulvien aikana. Tulvantorjunta alueella on muuttanut alueen tasapainoa, ja sundrit saattavat olla vaarassa hävitä kilpailussa muille puille.[3]

Sundarbansia uhkaavat myös vaatimukset alueen öljyvarojen hyödyntämisestä.[4]

Lähteet

  1. ↑ Juuso Aarnio: 501 luonnonihmettä, s. 501. Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220-248-2
  2. ↑ Opettajan verkkopalvelu Edu.fi (Arkistoitu versio)
  3. ↑ Taksvärkki 2002 (Arkistoitu versio)
  4. ↑ Heather Timmons: Shell to Avoid Oil Drilling At Sites Listed By Unesco 31.8.2003. The New York Times Company. Arkistoitu 26.3.2016. Viitattu 3.2.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Intia
Unescon maailmanperintökohteet Intiassa
Intia
Intian kansallispuistot