Marc Dutroux

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Marc Dutroux (s. 6. marraskuuta 1956 Ixelles, Bryssel) on Belgian tunnetuimpia rikollisia. Hänet tuomittiin vuonna 2004 elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Oikeusprosessi ja siihen johtaneet tapahtumat heiluttelivat koko Belgian poliisi- ja oikeusjärjestelmää.

Marc on vanhin viidestä lapsesta, neljästä pojasta ja yhdestä tytöstä. Yksi hänen veljistään teki itsemurhan 1992. Heidän molemmat vanhempansa ovat opettajia, ja heti Marcin syntymän jälkeen he matkustivat työtehtäviin Belgian Kongoon. Sieltä palattiin takaisin kotimaahan Kongon demokraattisen tasavallan itsenäistymisen myötä, ja perhe asettui asumaan Obaixiin, pieneen Charleroin lähellä olevaan kaupunkiin.

Vanhemmat erosivat vuonna 1971, ja samana vuonna isä oli neljä kuukautta hoidettavana mielisairaalassa. Eron yhteydessä Marc lähti kotoaan ja asettui omilleen. Hän oli tuolloin 15-vuotias. Hän eli kadulla ja ansaitsi toimeentulonsa homoseksuaalina prostituoituna Brysselissä. Marc sai kaikesta huolimatta suoritettua itselleen ammattitutkinnon, joskin asevelvollisuuden hän jätti suorittamatta sairauden tähden. Samaan aikaan hän hankki myös pitkän rikosrekisterin autovarkauksista huumekauppaan ulottuvalla rikollisella polulla.

Täytettyään 19 vuotta Marc Dutroux solmi avioliiton, ja hänestä tuli kahden poikalapsen isä. Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt, ja 1980-luvun alussa seurasi avioero. Tässä yhteydessä Marc oli jo ehtinyt solmia suhteen Michelle Martinin kanssa, ja tästä tulikin myöhemmin hänen toinen vaimonsa. Avioparilla on kolme yhteistä lasta, ja he ovat keränneet melkoisen omaisuuden, joka käsittää mm. seitsemän kiinteistöä. Rahat tähän ovat tulleet mitä todennäköisimmin pariskunnan rikollisesta toiminnasta, sillä virallisesti Dutroux oli ammatiltaan työtön sähkömies.

Helmikuussa 1986 Marc Dutroux ja Michelle Martin pidätettiin, ja vasta vuonna 1989 hän sai 13 ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen ja hänen rikostoverinsa Jan van Peteghem 6 ja puoli vuotta ja vaimonsa Michelle Martin 5 vuotta. Rikokset olivat viisi alaikäisen raiskausta; Dutroux oli vienyt uhrinsa kotiinsa ja siellä raiskannut ja kuvannut heitä päivän tai kahden ajan. Peteghem ja Martin saivat tuomion rikoksien avustamisesta ja mukanaolosta. Uhreihin Dutroux oli tutustunut uimahalleissa tai koulujen läheisyydessä.

Tunnetuin tämän aallon tapahtumista lienee Pont-à-Cellesin tapaus, jossa Marc hyvin varhain aamulla kaappasi 14-vuotiaan kouluun menevän tytön polkupyörineen väärennetyin rekisterikilvin varustettuun pakettiautoonsa ja kuljetti kotiinsa. Vastaavantyylisiin rikoksiin hän syyllistyi myöhemminkin.

Vankeus toimi peruskouluna Dutroux’lle, sillä hänen vankitoverinsa opasti häntä rakentamaan piilohuoneita taloonsa, sillä niihin suljetut tytöt eivät pääsisi ilmiantamaan tapahtunutta. Marc pääsi ehdonalaiseen vapauteen 1992, ja hänen vaimonsa Michelle oli päässyt jo vuotta aiemmin.

Ehdonalaisuudessaan Dutroux jatkoi rikollista toimintaansa sosiaalietuuksien väärinkäytöstä vakuutuspetoksiin, kunnes vielä vapautumisvuotenaan pyysi erästä ystäväänsä sieppaamaan kaksi nuorta tyttöä. Ystäviensä avustuksella hän toteutti vankilassa saamien neuvojen pohjalta piilojen rakentamisen.

Marc Dutroux pidätettiin ystävineen 13. elokuuta 1996. Tapahtumasta lähti liikkeelle Belgian historian suurin poliisi- ja oikeusasiain skandaali. Kansalaisten parissa syntyi valtaisa liikehdintä: jopa yli 300 000 mielenosoittajaa osallistui virkamiehiä arvostelevaan tapahtumaan, ja viranomaisten korkeinta johtoa syytettiin korruptiosta Dutroux'n tekemissä rikoksissa. Poliisi- ja oikeuslaitokset eivät olleet toimineet niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Pitkän oikeusprosessin aikana Marc Dutroux'hun ja hänen rikoskumppaneihinsa kohdistettiin muun muassa seuraavat syytökset:

• toiminta rikollisjengin, jonka rikoksiin kuuluu kuuden nuoren sieppaaminen ja vapaudenriisto, johtajana;
• Julie Lejeunen (8 v.) ja Mélissa Russon (8 v.) sieppaus;
• An Marchalin (17 v.), Eefje Lambrecksin (19 v.) ja rikostoverinsa Weinsteinin murhaaminen;
• Vapaudenriisto ja ruumiillinen kidutus Weinsteinin, Rochowin, Diversin ja Jadot’n avustamana;
• Weinsteinin ruumiillinen kidutus, josta seurauksena kuolema;
• Julie Lejeunen (8 v.), Mélissa Russon (8 v.), An Marchalin (17 v.) ja Eefje Lambrecksin (19 v.) raiskaus, mukana myös ruumiillista kidutusta, vapaudenriistoa ja murhaaminen;
• Sabine Dardennen (12 v.) ja Laetia Delhezin (14 v.) raiskaus, vapaudenriisto ja ruumiillinen kidutus ;
• ”ystäviin” Rochowiin ja Diversiin kohdistuneet varkaudet.

• Julie Lejeunen (8 v.) ja Mélissa Russon (8 v.) vapaudenriisto sekä kuolemaan johtaneet kuoleman ja ruumiillisen kidutuksen uhka;
• Slovakialaisen nuoren tytön Janckan Y:n raiskaus.

• jäsenyys rikollisjengissä, joka harjoitti huumeiden salakuljetusta, väärennettyjen asiakirjojen myyntiä ja muita rikoksia;
• An Marchalin (17 v.), Eefje Lambrecksin (19 v.) ja Sabine Dardennen (12 v.) sieppaukset ;
• heroiinin ja hasiksen salakuljetus.

• Laetia Delhezin (14 v.) sieppaaminen ;
• Ekstaasin salakuljetus ja kauppaaminen.

• An Marchalin (17 v.) ja Eefje Lambrecksin (19 v.) vapaudenriisto sekä kuolemaan johtaneet kuoleman ja ruumiillisen kidutuksen uhka;
• Sabine Dardennen (12 v.) vapaudenriisto kuoleman ja ruumiillisen kidutuksen uhalla.

• Laetia Delhezin (14 v.) vapaudenriisto kuoleman ja ruumiillisen kidutuksen uhalla.

Osan edellä mainituista rikoksista Marc Dutroux on kieltänyt, mutta osan tunnustanut.

Oikeus antoi tuomionsa vasta kahdeksan vuotta pidätyksen jälkeen. Dutroux, Martin ja Lelievre todettiin syyllisiksi kaikkiin esitettyihin rikoksiin. Tuomiot olivat: Dutroux sai elinkautisen, Martin sai 30 vuoden ehdottoman vankeuden ja Lelievre 25 vuotta ehdotonta vankeutta.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marc Dutroux.

• Sabine Dardenne ja Marie-Thérèse Cuny, J'avais 12 ans, j'ai pris mon vélo et je suis partie à l'école. Pariisi : , 2004. 232 s.
• Françoise Van De Moortel: Intimes convictions, , Coédition EVO-Réseau des Comités blancs, 1999
• Crimelibrary (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• BBC News (englanniksi)
• Saikkala, Annele: Vuosisadan kohutuin oikeudenkäynti alkaa! Lakimiesuutiset, 2004, 60. vsk, nro 2, s. 38-41. Helsinki: Suomen lakimiesliitto. ISSN 0023-7361 (suomeksi)