Nykymaailmassa Matti Brandt:stä on tullut jatkuvan ja erittäin relevantin keskustelun aihe eri alueilla. Olipa kyse politiikasta, yhteiskunnasta, tekniikasta tai millä tahansa muulla alalla, Matti Brandt on herättänyt suurta kiinnostusta ja ollut useiden tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Sen vaikutus jokapäiväiseen elämään ja eri alueiden kehitykseen on kiistaton, minkä vuoksi sen vaikutukset ja seuraukset on analysoitava perusteellisesti. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Matti Brandt:een, jotta voimme ymmärtää paremmin sen vaikutusta ja kattavuutta nykyään.
Matti Brandt | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Matti Kalevi Brandt |
Syntynyt | 16. marraskuuta 1928 Lohja |
Kuollut | 8. syyskuuta 2012 (83 vuotta)[1] Helsinki |
Ammatti | näyttelijä |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1955–1991 |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Matti Kalevi Brandt (16. marraskuuta 1928 Lohja – 8. syyskuuta 2012) oli suomalainen näyttelijä. Hän näytteli muun muassa Kuningas Learin ja Niskavuoren Juhanin roolit.
Matti Brandt syntyi peltiseppä Paul Brandtin ja Aili Lindströmin perheeseen. Brandt opiskeli Suomen teatterikoulussa 1954–1957. Musiikkia hän opiskeli 1950–1970 useiden eri opettajien johdolla. Brandt aloitti näyttelijänä Joensuun kaupunginteatterissa 1957–1963 ja jatkoi Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 1963–1975. Pisin kiinnitys hänellä oli Kotkan kaupunginteatteriin 1975–1991, jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle.[2][3]
Aivan uransa alkuvaiheessa Brandt näytteli pieniä rooleja Suomen Kansallisteatterissa, kuten isä Pyryn roolin (Leena Lelumaassa) vuonna 1955. Hänen myöhempiä teatteriroolejaan olivat esimerkiksi Tevje (Viulunsoittaja katolla), kuningas Lear (Kuningas Lear), Jalle (Katupeilin takana) ja Lukasson (Miehen kylkiluu). Hän näytteli niin ikään Niskavuoren Juhanin (Niskavuoren nuori emäntä) ja Totin (Totin perhe) roolit.[2][3][4][5][6]
Brandt oli häävieraana Valentin Vaalan historiallisessa komediassa Nummisuutarit vuonna 1957. Televisiosarjassa Sherlokit (1981) hänellä oli nimismiehen rooli.[7]