Mil Mi-24

Mil Mi-24 ”Krokodil” (Nato: ”Hind”)
Yhdysvaltain ilmavoimien harjoituskäytössä oleva Mil Mi-24.
Kuvaus
Tyyppi	Taisteluhelikopteri
Miehistö	2–3
Matkustajamäärä	8–10
Ensilento	19. syyskuuta 1969
Valmistaja	Mil
Valmistusmäärä	2 000
Mitat
Pituus	17,5 m
Roottorikehän halkaisija	17,3 m
Pyrstöroottorikehän halkaisija	3,91 m
Korkeus	6,5 m
Massa
Tyhjämassa	8 500 kg
Lentoonlähtömassa	11 800 kg
Voimanlähde
Moottori	2 x Isotov TV-3
Teho	1 600 kW
Suoritusarvot
Lentonopeus	335 km/h
Nousunopeus	9,6 m/s
Lentomatka	450 km
Lakikorkeus	4 500 m
Infobox OK

Mil Mi-24 (Nato-raportointinimi Hind) on entisessä Neuvostoliitossa ja nykyisin Venäjällä valmistettava raskas taisteluhelikopteri. Mi-24 on yksi nykyajan suurikokoisimmista ja laajimmin käytetyistä taisteluhelikoptereista, ja se on palveluskäytössä yli 30 maan ilmavoimissa, lähinnä Itä-Euroopan ja kolmannen maailman valtioissa.^[1]

Mi-24 tunnetaan Venäjän ilmavoimissa koodinimellä ”Krokodil”,^[2] mikä viittaa helikopterin väritykseen ja muotoiluun. Sotilasliitto Natossa helikopterille on annettu tunnusnimeksi ”Hind”. Vientiversiot tunnetaan nimillä Mi-25 (Hind-D) ja Mi-35 (Hind-E).

Suurikokoisuutensa ja raskaan aseistuksensa vuoksi neuvostoliittolaiset sotilaslentäjät viittasivat helikopteriin ”lentävänä panssarivaununa”. Kopterin erikoisuutena on että ohjus- ja rakettiaseistuksen lisäksi se voi myös kuljettaa sotilaita tai laskuvarjomiehiä.

Mi-24 on kaksimoottorinen taisteluhelikopteri, joka suunniteltiin tukemaan ja kuljettamaan maajoukkoja. Helikopteri on erittäin kestävä ja on käytännössä vahingoittumaton käsiaseiden tulitukselle. Kopterin ainoa varsinainen heikko kohta on sen panssaroimaton peräroottori.^lähde?

Kopterin ohjaamo muodostuu kahdesta peräkkäisestä kuplamaisesta kuomusta, paitsi aikaisemmissa versioissa, joissa on vain yksi V:n muotoinen kuomu. Ohjaamo on paineistettu, minkä tarkoitus on suojella lentäjiä kemiallisilta aseilta. Ensimmäisissä koptereissa ohjaamossa oli erittäin huono näkyvyys^[2], minkä seurauksena kopteri täytyi suunnitella uudestaan. Alun perin ohjaamon varustus oli hyvin pelkistetty, mutta kopterin uudemmissa malleissa on nykyisin GPS-paikannin ja kehittyneet sensorijärjestelmät. Varhaisissa Mi-24 on nykypäivän standardeihin verrattuna melko alkeelliset LLTV-sensorit, jotka tarjosivat helikopterille pimeätaistelukykyä. Tätä on parannettu myöhemmissä versioissa FLIR-järjestelmillä.^lähde?

Yksi helikopterin eduista on erittäin suuri lentonopeus, jonka ansiosta niiden oli esimerkiksi Irakin ja Iranin sodan aikana erittäin helppo saada kiinni ja tulittaa 12,7 mm konekiväärillä pakoon pyrkineitä Iranin AH-1 Cobra -helikoptereita.^lähde?

Mi-24 on aseistettu versiosta riippuen erilaisilla konekivääreillä tai tykeillä. Ensimmäiset versiot oli aseistettu 23 mm tykillä. Se vaihdettiin kuitenkin gatling-tyyppiseksi 12,7 mm neljäpiippuiseksi sähkömoottorilla toimivaksi konekivääriksi. Myöhemmät mallit on aseistettu kaksiputkisella 30 mm tykillä. Mi-35:ssa on 30 mm tykki. Kopterin aseistus vaihtelee tehtävän mukaan ja koostuu erilaisista aseista pommeista ja ohjuksista. Useimmista taisteluhelikoptereista poiketen Mi-24:ssa on matkustamotila, jossa on tila kahdeksalle sotilaalle tai esimerkiksi neljille paareille.^[3]

Mi-24 suunniteltiin 1960-luvun loppupuolella, jolloin Neuvostoliitto halusi yhdistää silloisten sotilashelikopterien taistelu- ja kuljetusominaisuudet.^[2] Kopterin suunnitteli Mihail Mil, joka sai rakennepiirrokset valmiiksi vuonna 1967. Ensimmäinen prototyyppi rakennettiin samana vuonna ja sen ensilento oli vuonna 1969. Sotilaskäyttöön kopteri otettiin vuonna 1972.^[1]

Mi-24 osallistui sotatoimiin ensimmäistä kertaa Ogadenin sodassa, jossa ne toimivat Neuvostoliiton tukeman Etiopian puolella ja karkottivat Etiopian maaperälle tunkeutuneet somalialaiset joukot. Vietnam käytti 1978 taistelukoptereita sodassa Kambodžaa hallitsevia punaisia khmerejä vastaan.^lähde?

Mi-24 -koptereilla oli merkittävä rooli Neuvostoliiton puolella Afganistanin sisällissodassa 1979–1989.^[4] Afganistanin karun ja kallioisen maaston vuoksi Neuvostoliittoa vastustavat mujahideen-sissitaistelijat eivät kyenneet piiloutumaan koptereilta, eikä heillä ollut riittävää ilmatorjunta-aseistusta. Koska mujahideenit olivat huonosti aseistettuja, kopterit kohtasivat vain vähäistä vastarintaa. Yleensä kopterit toimivat tukemassa sotilaita ja panssarivaunuja, mutta toisinaan ne suorittivat hyökkäyksiä mujahideenien asemia vastaan. Kopterit kykenivät tehokkaasti pommittamaan viholliskohteita ja kuljettamaan neuvostosotilaita paikasta toiseen, minkä vuoksi neuvostokomentajat pitivät niitä suuressa arvossa. Kertoman mukaan mujahideenit vihasivat koptereita niin paljon, että he alkoivat kutsua niitä ”paholaisen vaunuiksi”.^[4]

Neuvostoliitto piti Mi-24-koptereita ylivoimaisina, kunnes Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA) alkoi tukea sissejä ja lahjoitti heille FIM-92 Stinger -ilmatorjuntaohjuksia. Pakokaasuputkien IR-vaimentimet paransivat tilanteen ja harhasoihdut auttoivat helikoptereita siten, että alkumenestyksestä huolimatta Stingereistä tuli melko tehottomia. Neuvostoliitto menetti kaiken kaikkiaan 333 helikopteria Afganistanissa, joista osa oli Mi-24:a. Tätä voi verrata USA:n Vietnamin sotaan, jossa Yhdysvallat menetti yli 5 000 helikopteria.^lähde?

Irakin-Iranin sodan aikana Irak käytti Mi-24 -koptereita Irania vastaan, jolloin syntyi rajuja ilmataisteluita niiden ja Iranin ilmavoimien AH-1J SeaCobrien välillä. Myöhemmin Irak käytti koptereita Kuwaitin miehityksessä ja Persianlahden sodassa. Irakin sodan aikana irakilaiset Mi-24:t eivät koskaan ehtineet taistelutoimiin, mutta Irakiin lähetetyillä puolalaisjoukoilla oli käytössään kuusi Mi-24 -kopteria, joista yksi putosi 18. heinäkuuta 2006 Al-Diwaniyahissa.^lähde?

Neuvostoliiton romahdettua Venäjä on käyttänyt Mi-24 -koptereita sekä ensimmäisessä että toisessa Tšetšenian sodassa. Sotien aikana kopterit ovat Afganistanin sodan tavoin osoittautuneet haavoittuviksi ilmatorjuntaohjuksille, mutta kopterien putoamisiin ovat liittyneet myös huollon puute, kopterien ikääntyminen ja lentäjien kokemattomuus. Suomen lähistöllä venäläisiä Mi-24 -koptereita on Alakurtin sotilastukikohdassa.^lähde?

Mi-24 -taisteluhelikoptereita on myös käytetty muiden muassa Sri Lankan sisällissodassa, 1991–1995 Kroatian sodassa, 1996–1999 Kosovon sodassa, 1991–2002 Sierra Leonen sisällissodassa, 2006 Somalian sodassa ja 2014 Krimin miehityksessä.^lähde?

Kopterin muunnelmia:^[5]

• Mi-24A tuotantoon kiirehditty malli
• Mi-24B välivaiheen malli joka ei edennyt tuotantoon
• Mi-24D (Hind-D) tuotantomalli, jota on valmistettu vuodesta 1973 vuoteen 1977
• Mi-24P
• Mi-24V (Hind-E)
  • Mi-24VM
• Mi-25 on vientiversio
• Mi-35M (Hind-E) on vuonna 1999 esitelty vientiversio Mi-24VM-mallista.^[6]
  • Mi-35M1 yöhyökkäysmalli
  • Mi-35M2 päivitetty versio Venezuelan armeijalle
  • Mi-35M3 päivitetyllä avioniikalla
  • Mi-35M4, myös nimellä AH-2 Sabre, päivitetty malli Israelilaisella avioniikalla Brasilian armeijalle
  • Mi-35MS VIP-henkilöiden kuljetukseen
• Mi-35P, vientiversio Mi-24P-mallista^[7]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mil Mi-24.