Monitahokas

Seuraavassa artikkelissa puhumme Monitahokas:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Monitahokas on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa, koska sillä on merkittävä vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Tämän artikkelin aikana tutkitaan erilaisia ​​Monitahokas:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä käsitellään tavoitteena tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä aiheesta. Lisäksi analysoidaan viimeaikaisia ​​tutkimuksia ja tutkimuksia ajantasaisen ja asiaankuuluvan tiedon saamiseksi. Kaiken tämän tavoitteena on tarjota lukijalle syvä ja rikastuttava ymmärrys Monitahokas:stä.

Kuutio on monitahokas. Kuvan kuution kärkiä ovat muun muassa E ja F. Särmä yhdistää kärkiä E ja F. Kärkien E, F, B ja A väliset särmät määrittävät tahkon.

Monitahokas on kappale, jota rajoittaa monikulmioista koostuva yksinkertainen suljettu pinta. Monikulmiot ovat monitahokkaan tahkoja. Tahkojen leikkausviivoja kutsutaan särmiksi ja särmien leikkauspisteitä kärjiksi.

Monitahokas on konveksi (historiallisesti on käytetty myös termiä kupera), jos mitkä tahansa kaksi sen pinnan pistettä voidaan yhdistää janalla niin, että tämä jana ei käy monitahokkaan ulkopuolella. Muussa tapauksessa monitahokas on kovera.

Jos kaikki monitahokkaan tahkot ovat samanlaisia säännöllisiä monikulmioita monitahokas on säännöllinen. Tällaisia kappaleita on vain viisi erilaista: kuutio, säännöllinen tetraedri, oktaedri, dodekaedri ja ikosaedri. Muussa tapauksessa monitahokas on epäsäännöllinen. Niiden määrä ja muoto ovat rajoittamattomat.

Kaikille konvekseille monitahokkaille pätee Eulerin monitahokaslause: monitahokkaan tahkojen ja kärkien lukumäärien summa on särmien lukumäärä lisättynä kahdella.[1] Itse asiassa lause pätee yleisemminkin. Konveksisuus ei ole tässä mitenkään oleellista, vaan se että monitahokkaassa ei saa olla reikiä kuten vaikkapa toruksessa. Tarkasti ottaen vaaditaan, että monitahokkaan pinnan genus on nolla.

Katso myös

Lähteet

  1. Bergamini, David: Lukujen maailma, s. 188–189. Suomentanut Pertti Jotuni. Sanoma Osakeyhtiö, 1972.

Aiheesta muualla