Morsiusharso
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Morsiusharso, käsite, joka on noussut merkityksellisemmäksi viime vuosina, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Morsiusharso on herättänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion synnyttäen keskustelua, tutkimusta ja erilaisia tulkintoja. Ajan myötä Morsiusharso:stä on tullut kiinnostava aihe sekä akateemisessa maailmassa että päivittäisessä keskustelussa, ja sen vaikutus on levinnyt useille alueille, ja siitä on tullut perustavanlaatuinen vertailukohta ajankohtaisten ilmiöiden ymmärtämiselle. Tässä katsauksessa tarkastellaan erilaisia näkökulmia Morsiusharso:een, jotta saadaan laaja ja rikastuttava näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksesta nyky-yhteiskunnassa.
| Morsiusharso | |
|---|---|
 Luonnonvarainen morsiusharsokasvusto. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Raunikit Gypsophila |
| Laji: | paniculata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gypsophila paniculata |
|
| Katso myös | |
Morsiusharso (Gypsophila paniculata) on kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimoon kuuluva ruohovartinen kasvi, jota käytetään yleisesti myös koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
_flowers.jpg)
Morsiusharso on monivuotinen ja runsaasti haarova. Varret ovat tanakat, ainakin yläosasta kaljuja ja pituudeltaan noin 20–90 cm pitkiä. Varret ja lehdet ovat sinivihreitä. Lehtien muoto vaihtelee suikeista kapean kolmiomaisiin. Kukinto on tiheähkö, runsaskukkainen viuhko. Kukkaperät ovat tavallisesti verhiötä lyhyempiä, 2,5–5 mm pitkiä. Verhiö on kellomainen, valkojuovainen ja viisiliuskainen. Ulkoverhiö puuttuu. Valkoinen teriö on 4–6 mm leveä, noin 1,5 kertaa verhiön pituinen. Terälehdet ovat kynnelliset. Emin vartaloita on kaksi kappaletta. Suomessa morsiusharso kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on 2 mm mittainen, neliliuskaisesti aukeava kota.[1][2]
Levinneisyys
Morsiusharso kasvaa alkuperäisenä Saksasta, Unkarista ja Romaniasta itään aina Länsi-Siperiaan asti. Lajia kasvaa myös Kaukasuksen alueella ja Iranin pohjoisosissa. Sitä tavataan monin paikoin myös satunnaisena viljelykarkulaisena, muun muassa Fennoskandiassa ja Benelux-maissa sekä monin paikoin myös Pohjois-Amerikassa.[3] Suomessa morsiusharsoa on tavattu harvinaisena villiintyneenä tai satunnaisena uustulokkaana eri puolilta maata Etelä-Lappia myöten.[4]
Elinympäristö
Villiintyneenä morsiusharsoa tavataan pihoilla, joutomailla ja lastauspaikoilla.[1][2]
Käyttö
Morsiusharso on suosittu leikkokukka, jota viljellään ympäri maailmaa. Lajista on jalostettu myös kerrottukukkaisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Sitä voidaan käyttää myös kuivakukkana.[3][5]
Lähteet
- Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre) Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-3129-24-1
Viitteet
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 122.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 153.
- ↑ a b Brudslöja (Gypsophila paniculata) Den virtuella floran. Viitattu 12.9.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Morsiusharson levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.9.2012.
- ↑ Morsiusharso Kasvikset.fi. Arkistoitu 26.10.2012. Viitattu 12.9.2012.